Yksi iso haaste on neuropsykiatrisesti oireilevien lasten hoidon ja tuen saanti.
Tästä tein aloitteen, mutta ongelma on, että se vaatisi hieman lisää väkeä, jotta päästäisiin sitten vähentämään huostaanottoja ja ehkäismemään syrjäytymistä. Toistaiseksi riittävästi poliiittista tahtotilaa ei ole syntynyt siitä, että tähän panostettaiisiin.
Valtuustoaloite:
Jopa viidennes lasten huostaanotoista johtuu siitä, että tarvittavaa psykiatrista hoitoa ei anneta ajoissa tai sopivaa hoitomuotoa ei ole tarjolla.
Ongelmia on portaan jokaisella tasolla: ongelmien varhainen tunnistaminen heti alkuvaiheessa on tärkeää: neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulisi tunnistaa ongelmat jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhempien huolet ja epäilyt tulisi saada kuulluksi ja kohdatuksi.
Kun ensimmäiset ongelmat on havaittu ei hoitopolku ole ongelmaton; oppilashuollon resurssit eivät riitä eikä tutkimuksia saada ajoissa aloitettua ja sama ongelma on myös varhaiskasvatuksen puolella. Perheneuvola on ruuhkautunut ja jonot vammaispalveluihin on pitkät.
Ongelmia on myös nivelvaiheessa siirryttäessä lastenpsykiatriaan tai lastensairaalaan. Lähetteen saaminen voi olla kiven olla ja jonot ovat paikoin pitkät. Ongelmia on myös yhteistyössä - terveyspalveluiden puutteelliset palvelut ohjaavat asiakkaita lastensuojeluun. Liian usein terveydenhuollossa sijoituksen ajatellaan ratkaisevan ongelmat, vaikka tarve olisi neuropspykiatrisiin tai psykiatrisiin hoitoihin.
Perheet jäävät alusta asti ilman neuvontaa - palveluverkko on sirpaloitunut ja tukea pitäisi osata hakea oikeasta paikasta ja oikean polun etsiminen vaatii salapoliisitaitoja.
Kouluissa inkluusio eli erityislasten sijoittaminen lähikoulun luokille on saanut kritiikkiä koska tuki luokissa ei aina riitä lapsen oppimiselle. Koulujen kolmiportaisen tuen puutteet on todettu jo yliopiston selvityksessä. Vaikka diagnoosia ei olisikaan, tukea tulisi saada tarpeen mukaan. Diagnoosikaan ei aina ole tae tuesta, koska sitä on saatavilla liian vähän.
Ongelmien ratkaisemiseksi tulisi luoda malli jossa ongelmat tunnistetaan ja hoitoon- ja tutkimuksiin ohjaus toimii. Toimimaton hoitopolku kuormittaa lapsia ja heidän vanhempiaan ja ruuhkauttaa jo ennestään kiireistä lastensuojelua.
Vaadimme, että Vantaa selvittää millä keinoin neuropsykiatrisesti (nepsy) oireilevien lasten hoitopolku saataisiin yhtenäisemmäksi ja sujuvammaksi. Mallin tulee olla toimialat ylittävä ja huomioitava niin neuvola, varhaiskasvatus, koulu kuin vammaispalveluiden ja perheneuvolan palvelut. Vantaan tulisi selvittää yhden luukun periaatetta josta saisi ohjausta ja neuvontaa jo varhaisessa vaiheessa. Malli tulisi yhtenäistää koko tulevaa hyvinvointialuetta (Vantaa ja Kerava) koskevaksi.
Sirpa Siru Kauppinen ja Eve Rämö