Vantaan arkkitehtuuriohjelmassa ei mainita sanallakaan lähiöitä, vaan puhutaan seitsemästä keskustasta, johon julkiset palvelut tulevat: Tikkurila, Hakunila, Korso, Koivukylä, Myyrmäki, Martinlaakso ja Kivistö. Näissä keskuksissa varmistetaan että ainakin yksi julkinen olohuone säilyy. Tämä tarkoittaa käytännössä kirjastopalveluita tai nuorisopalveluita. 

Palveluverkkosuunnitelma olisi pitänyt tehdä käsi kädessä arkkitehtuuriohjelman kanssa. Arkkitehtuuriohjelma näkee vain seitsemän keskustaa.

Ovatko lähiöt jäämässä kehityksen ulkopuolelle? Aiotaanko lähiöt näivettää säästösyistä – ja luoko se todellisia säästöjä? Ei luo, mutta se luo suurempia kuluja. Lähiöissä tarvitaan syrjäytymisen ehkäisyä, kiinnekohtia ja yhteisöllisyyttä.

Energiatehokkuus ja materiaalitehokkuus

Olemassa olevien kiinteistöjen energiatehokkuuden kasvattaminen on tulevaisuuden kohtalonkysymys. Kerrostalo voi yleensä säästää kolmanneksen energiakuluistaan ilman suuria remontteja, säätämällä lämpökäyrät kuntoon sekä päivittämällä ilmastointia sekä säätämällä hanoja. 

Esimerkiksi Myyrmäen tai Martinlaakson perusparannuksessa tämä tulee tehdä. Lähiöiden perusparannuksissa katot voidaan saada käyttöön mm. viherrakentamiselle tai energiantuotannolle.

Rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin 40 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Rakentamisen ilmastopäästöt voidaan jopa puolittaa puurakentamisen avulla. Energiatehokkuuden kasvaessa elinkaaren alku- ja loppupää sekä elinkaaren pituus ovat yhä suuremmassa osassa ympäristökustannuksia. Päähuomio pitäisi olla nyt materiaalitehokkuudessa. Tämä ei kyllä näy kovin näy vahvasti Vantaan arkkitehtuuriohjelmassa. Tämä tarkoittaa mm. kierrätysmateriaalien käyttöä, muunneltavuutta, lego-rakentamista, pitkää ikää, sekä rakentamisen ja kaupunkisuunnittelun koordinointia niin että jätteet kulkevat toisten materiaaleiksi.

Terveys on talousasia  – pienhiukkaset tappaa

Nopea ja huokea joukkoliikenne vähentää ruuhkautumista ja paineita teiden ja lisäkaistojen investointeihin. Se lisää viihtyvyyttä vähentämällä melua. Melu ja tiepöly on Vantaan vitsaus, ja vähentävät rankasti viihtyvyyttä. Ainoa mikä puree poikittaiseen kehäteiden nopeaan ruuhkautumiseen on pikaratikka. 

Renkaiden hieroessa hiekkaa asfalttiin syntyy pienhiukkasia. Niistä pienimmät tappavat eniten. Nykyinen ns. pölynormi on pielessä: se ei vähennä hiukkasia, vaan synnyttää niitä lisää. Suojaetäisyydet hajauttavat kaupunkirakennetta, eivätkä kuitenkaan toimi vaarallisimmilla hiukkasille. Kaupungin hajautuessa pölynormien vuoksi syntyy vain enemmän pienhiukkasia.

Terveys on talousasia. Pienhiukkaset tappavat rutkasti vantaalaisia, ja sairastuttavan paljon enemmän. Suojaetäisyydet eivät pienimpiä eli tappavimpia hiukkasia juuri vähennä. Siksi kaupunkisuunnittelun perusta pitäisi olla pienhiukkasten syntyä vähentävissä ratkaisuissa, ei oikeasti toimimattomassa suojaetäisyydessä.

Ihmisen kokoinen suunnittelu

Ihmisen kokoinen arkkitehtuuri lämpimine väreineen ja kodikkaine muotoineen ja yksilöllisine yksityiskohtineen tuottaa vähemmän angstia ja töhrimistä, ja saa ihmiset nauttimaan asumisestaan ja olemisestaan Vantaalla.

Valtuustossa on usein haikailtu Kartanonkoskimaisesta rakentamisesta. Vaikka se ei ole arkkitehtonisesta tai taiteellisesti huippua, se on asuinalueena huippua. Siellä viihdytään. Lisää lämpimiä värejä, harjakattoja, yksilöllisiä taloja ja yksityiskohtia, perinteisiä muotoja. Brutaalia betoniarkkitehtuuria on jo aika paljon Vantaalla.

Olisi tärkeää että psykologista tutkimusta hyödynnetään ihan oikeasti Vantaan suunnittelussa. Mietitään mihin polut syntyvät ja miksi. Mistä ihminen haluaa kulkea, missä pieni ihminen haluaa leikkiä ja missä tuntee itsensä turvalliseksi ja mihin on helppo identifioida itsensä. Mikä on viihtyisää.

Toimivat kevyen liikenteen väylät tulee suunnitella sellaisiksi kutsuvat liikkumaan ja pitämään kunnostaan huolen.

Luonto on osa rakennettua ympäristöä

Monimuotoinen luonto kaatuneine puineen ja vanhoine metsineen luo elämyksiä lapsille ja säilyttää luonnon tasapainon. Luonto tukee rakennettua ympäristöä, ja luontoa on monenlaista. Se voi olla myös yhteisöllisyyttä lisääviä omenapuita tai viinimarjapensaita.

Sairaat ja terveet rakennukset

Jos minä saisin päättää, tulevaisuudessa vantaalaiset rakennukset ovat terveitä. Niitä suunnitellaan terveellisen sisäilman lähtökohdasta. Terveet rakennukset on säilytettävä, ja korjauskelvottomat purettava. Rakennuksista pidetään hyvää huolta, jolloin niiden elinkaari on pitkä ja niissä on hyvä hengittää. Tämän tulisi olla aivan keskeinen lähtökohta kaikessa. Siis se, että rakennukset ovat ihmiselämälle soveltuvia. 

Aina vanhat menetelmät eivät ole huonoja – Tuomelan koulua käytetään alalla opiskelijoille esimerkkinä rakennuksesta, jolla on terve sisäilma.

Mummo hangessa ja äly materiaaleissa

Infraan ja materiaaleihin tulee yhä enemmän älyä, joka verkottuu. Tätä tulee hyödyntää ihmisten käyttöliittymässä kaupunkiin.

Liikenne- ja kaupunkisuunnittelu laahaa usein jäljessä – Helsingissä pyöritään yhä hevosille suunnitelluille kaduilla, ja nyt suunnitellaan tulevaisuutta nykyisille kulkupeleille, vaikka pitäisi suuntautua tulevaisuuteen. Robottiautoille suunniteltava kaupunki on erilainen kuin nykyisille.

Toinen puoli kehityksestä on se mummo hangessa, joka ei pääse auratun kinoksen yli. Pyörätuolissa hitusen aikaa viettäneenä on pakko sanoa että meillä on vielä paljon turhia reunakiviä ja kynnyksiä, ja järkyttävän pitkiä reittejä junille ja metroille.

Sääntöfasismi

Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille, ei virkamiehille. Lasten kiusaaminen nostamalla keinut ylös on sääntöfasismia. Direktiivit eivät siihen pakota, eivätkä useimmat kunnat sitä tee, puhumattakaan ammattilaisista. Kun tehdään kivoja leikkimahdollisuuksia, niitä pitää päästä käyttämään. Kun tehdään hienoja rakennuksia, ne tulee saada kaupunkilaisten monipuoliseen käyttöön myös iltaisin. 

Kuva: Vihreitä ajatuksia arkkitehtuuriohjelmaan.

Arkkitehtuuriohjelmassa paljon hyvää

Näistä esiin nostamistani vihreistä painotuksista ja pointeista huolimatta arkkitehtuuriohjelmassa on paljon hyvää. Ohjelma löytyy Vantaan kaupungin sivuilta.

Maankäyttösuunnitelma herätti keskustelua

Eriarvoistumisen ehkäisy erotti puolueet. Kokoomus näki erilaisten asuntojen sekoittamisen keinona. perussuomalaiset taas maahanmuuton toimenpiteet. 

Vihreiden Vaula Norrena puhui palveluista, ja muistutti miten (lakkautettava) Hevoshaan koulu on tehnyt kainsainvälisesti merkittävää työtä maahanmuuttajien kanssa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. 

Ovatko maahanmuuttajien keskittymät vahvuus, kuten New Yorkissa, vai heikkous?

Saramo (vas) muistutti että perussuomalaisuus tuntuu olevan keskittynyt tiettyihin alueisiin Vanaalle. Hän peräänkuulutti asuntotuotantoa alle nykyisten markkinahintojen, ja kunnan pitää rakentaa niin paljon asuntoja, että jokaisella on kohtuuhintaisen asuntoon varaa.

Keskustan Hirvaskoski toi esiin miten asuntorakentamisen rajoittamisen jotta asuntojen hinnat pysyisivät kohtuullisina. Tähän älähtivät sekä Kokoomus että vasemmisto: rakentamalla riittävästi asuntoja ei hinnat asuntopulan vuoksi nouse.  

Malmi komppasi muita: työttömyys on ongelma ja peräänkuulutti suomenkielen opetusta ja koulutusta.

Valtuustoaloitteet

Lehmuskallion teki aloitteen uudesta konsertti, teatteri- ja monitoimitalosta. Antero Eerola teki aloitteen terveyskeksusjonojen purkamisesta kertaluonteisesti. Carita Orlandolla oli myös aloite.

* * *

Avainsanat: Maahanmuutto, lähiöt, näivettyminen, asuntopula, asunnottomuus, arkkitehtuuri, leikkipuisto, esteettömyys, liikennesuunnittelu, kaupunkisuunnittelu, maankäyttö, energiatehokkuus, materiaalitehokkuus, sisäilmaongelmat, homekoulu, Tuomela, Hevoshaka, Kartanonkoski, Vantaa, arkkitehtuuri. pyöräily, kävely, joukkoliikenne, pikaraitiotie.