TTIP-sopimus tavoittelee kaupan säädösten yhdenmukaistamista mm. ympäristöasioissa ja ympäristöterveydessä. Alan lainsäädännön kehitys jäätyisi.

Lainsäädännön on voitava kehittyä ihmisten tarpeiden, tutkimustiedon ja teknologian mukana. Se on demokratian periaate – mutta myös edellytys kestävälle ympäristöpolitiikalle ja ilmastonmuutoksen torjunnalle. Lainsäädännön kehittämisestä tulisi kohtuuttoman vaikeaa mikäli investointisuoja ja USA:n säädökset päästetään vaikuttamaan siihen.

Jos EU:n ja USA:n välinen TTIP sopimus sisältää investointisuojan muiden USA:n vapaakauppasopimusten tavoin, ympäristöasioiden kehitys jäätyy. Valtiot eivät uskalla enää laatia uusia vaikuttavia lakeja ympäristön suojelmiseksi, jos ne voidaan tulkita kaupan esteiksi.

Lainsäädöntö ei pelkästään jäädy, vaan myös taantuu. EU parlamentti on jo alkanut tasoittaa tietä TTIP sopimukselle: Se hyväksyi pinnalta pilaantuneiden naudanruhojen pesun hapolla perusteena nimenomaan lainsäädännön yhtenäistäminen USA:n kanssa.

Hyvä esimerkki on vapaakauppasopimuksen käytännön toiminnalle on kaivoslainsäädäntö. Investointisuoja voi estää sen parantamisen ilman suuria sakkoja. Suomessa on paljon monikansallisia valtauksia, joiden tuotto-odotuksia saatetaan pitää tekosyynä rahastaa valtiota, kun kaivoslakia tai ympäristölainsäädäntöä uudistetaan.

Suomalainen ympäristölupajärjestelmä perustuu jatkuvan kehittämisen periaatteelle. Lupaa uusittaessa on käytettävä parasta mahdollista teknologiaa ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Käytännössä sallitut päästöt vähenevät joka lupakierroksella. Lupien kiristäminen saattaisi kuitenkin estyä, koska tämän voidaan katsoa vaikuttavan yritysten kuvittelemiin tuotto-odotuksiin.

Varoittavia esimerkkejä löytyy. Ecuadorin ja USA:n vapaakauppasopimuksessa on investointisuoja. Niinpä Ecuador tuomittiin 2012 maksamaan yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiö Occidentalille 1,8 miljardin dollarin korvaus, kun maa purki sopimusrikkomuksesta syytetyn yhtiön porausluvan.

Erityisesti Öljy-yhtiöt ovat kunnostautuneet eri maiden ympäristömääräysten kumoamisyrityksissä. Monet riidat ovat yhä kesken. EU:n ei tulisi hyväksyä ollenkaan välimiesoikeus-järjestelmää, sillä oikeusjärjestelmässä on jo olemassa eturistiriitojen ratkomiselle. EU ei ole korruptoitunut kehitysmaa, jonka ailahtelevilta päätöksiltä yrityksiä tulisi suojella. Sen sijaan ihmisiä tulee suojella yritysten aiheuttamilta terveys- ja ympäristövaikutuksilta.

EU:n ja USA:n ympäristöä, terveyttä ja kuluttajia suojeleva lainsäädäntö eroaa periaatteiltaan. Eurooppa pohjaa varovaisuusperiaatteeseen. Esimerkiksi uusien kemikaalien on oltava turvalliseksi testattuja, ja lainsäädäntö voi ennakoida terveysriskejä. USA:ssa taas usein jo tuotteista syntyneitä haittoja ratkotaan oikeusjutuilla jälkikäteen.

Suuria tullimuureja ei ole EU:n ja USA:n kaupan esteenä tälläkään hetkellä. TTIP sopimus sen sijaan rajoittaisi kuluttajia, terveyttä ja ympäristöä suojelevaa lainsäätöä. Hyötyjinä olisi ne suuryritykset, jotka tuottavat tuotteensa mahdollisimman vähin kustannuksin välittämättä ympäristöstä tai terveydestä.  

Kuva: Talvivaaran louhos. Mikäli esimerkiksi Talvivaara laajentaa omistajapohjaa USA:han ja ympäristösäädöksiä kiristetään, lasku voi olla valtiolle suuri sakkojen kautta. Päätöksenteko TTIP neuvottluissa on ollut kaikkea muuta kuin avointa: vain 6 parlamentaarikkoa ja 600 elinkeinoelämän lobbaria tietävät sisällöstä. Ilman kunnollista kansalaiskeskustelua ja analyysiä sopimuksen vaikutuksista paitsi demokraattiselle päätöksenteolle niin myös ympäristölle, terveydelle ja ykstyisyyden suojalle sekä työlisyydelle - erityisesti pk-yrityksille, sopimusta ei tule viedä päätöksentekoon.

* * *

Kirjoitus on julkaitu Attackin Hiekanjyvät -lehdessä.

* * *

Avainsanat: Kaivoslaki, Talvivaara, TTIP, vapaakauppa, ympäristölainsäädäntö, ympäristölupa, kuluttajansuohja, ympäristöterveys,