Fennovoiman rakentamiseen liittyy suuret taloudelliset riskit, joilla on myös elinkeinopoiittisia vaikutuksia. Tämän lisäksi Fennovoima lisää voimakkaasti Suomen energiahuollon Venäjä-riippuvuutta. Fortumin mukaantulo tässä vaiheessa osoittaa miten Venäjä voi käyttää hyväksi omistuksia Venäjällä. Kytky lisää edelleen myös Fortumin riippuvaisuutta Venäjästä.

• Helsingin yliopostin Venäjän energiapolitiikan professorin Veli-Pekka Tynkkysen kirjoitus.

1. Kansainvälisten sähkömarkkinoiden hintakehitys: Jo hinnan pysyminen nykytasolla tekee hankkeesta kannattamattoman. Mankalaperiaatteen mukaan omistajat ovat sitoutuneet ostamaan osuutensa sähköä todennäköisesti markkinoita korkeampaan omakustannushintaan.

2. Rakennusaikaisten kustannusten epävarmuus: Olkiluoto 3:n hinta nousi 3,8 miljardista eurosta 8,6 miljardiin jo 2012, eikä loppua näy.

3. Hankkeen aikatauluriskit: Olkiluoto 3:n piti valmistua 2009, mutta valmistunee 2018-2020 jos hyvin käy. 10 vuoden viivästyminen ilman sentinkään tuottoa on väkevä kustannus valtavasti pääomaa sitovalle hankkeelle ja sen velalle.

4. Ydinjätteen käsittelyn kustannukset: Fennovoima ei ole vielä löytänyt ratkaisua tai loppusijoituspaikkaa ydinjätteille. Uusi “onkalo” maksaisi noin 3,5 miljardia euroa, sillä TVO ja Fortum ovat ilmoittaneet varaavansa omansa omille jätteilleen.

5. Turvallisuusstandardien täyttämiseen liittyvät kysymykset: Länsimaisen Arevan kanssa oli liikaa haasteita laadun ja turvallisuuden täyttämisessä. Stuk on jo huomauttanut lupahakemuksessa olleesta voimalasta, ja sehän osoittautuikin Pietarin voimalan vanhoiksi piirustuksiksi.

6. Nykyaikaisten tuotantomuotojen hintakehitys: Esimerkiksi aurinkopaneeleiden tehdashinnat putoavat joka vuosi.

7. Teknologinen nykykehitys: nykyaikaiset energiamuodot kehittyvät huimaa vauhtia tehokkaammiksi. Hanke vaikeuttaa pysymistä Kansainvälisessä teknologisessa kilpailussa mukana. Barac Obama arvioi monien taloustieteilijöiden tapaan: "The nation that leads the world in creating new sources of clean energy will be the nation that leads the 21st century global economy."

Samaan aikaan sähkönkulutus on laskenut monissa Pohjoismaissa vaikka talous on kasvanut voimakkaasti. Suomessa esimerkiksi metsäteollisuuden sähkönkulutus on pudonnut vuoden 2006 28,1 TWh:sta hiukan yli kahteenkymmeneen.

8. Venäläinen sopimuskulttuuri: Suuri riski on siinä, että suurimpana osakkaana on laitetoimittaja. Jos vaikkapa rakentamisen kustannukset nousevat, laitetoimittaja-osakkaan ja muiden edut risteävät. Osakkuus on aivan eri asia kuin aiemmat yhteistyökuviot. Venäläinen sopimuskulttuuri eroaa voimakkaasti länsimaisesta.

9. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset epävarmuustekijät: Venäjä on perinteisesti käyttänyt energiaruuvia ulkopoliittisena vaikutuskeinona. Monet asiantuntijat pitävät hanketta myös outona muun Euroopan jäädyttäessä Venäjän ydinvoimahankkeet.

Rosatomin tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan muun muassa ydinaseita ja tukea venäläistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi Rosatom lähtee rahoittamaan laitosta Suomeen, vaikka sen kannattavuus on ontuva. Venäjä on avoimesti ilmoittanut tavoitteekseen lisätä sekä lähipiirin että Länsimaiden energiariippuvuutta Venäjästä.

10. Energia-alan työttömyys: Olkiluoto 3 on lähes tulkoon jäädyttänyt energia-alan investoinnit vuosikymmenen verran. Suomalaisia yrityksiä ei projektissa ole juuri työllistetty.

Esimerkiksi 2006-2010 Olkiluoto 3 söi 85 prosenttia Suomen sähköntuotantokapasiteetin investoinneista, mikä hyydytti investoinnit muihin hankkeisiin. Fennovoiman rakentaminen olisi rankka viesti suomalaisille suunnittelijoille ja laitostoimittajille. Samaan aikaan esimerkiksi Saksa on pelkästään vuoden 2012 aikana lisännyt uusiutuvan sähkön tuotantoa 13 TWh, eli noin Olkiluoto 3:n mahdollisen vuosituotannon verran.

Kunnissa on tehty sijoituspäätöksiä heikoilla tiedoilla, eikä taloudellisista riskeistä ole käyty avointa keskustelua. Esimerkiksi Pöyryn konsulttiselvitys Turun kaupungille oletti sähkön hintatason nousevan 80 euroon vaikka mikään kansainvälinen tutkimuslaitos ei ole tällaista oleta. Sekavien lähtöarvojen vuoksi vuoksi eri kunnissa on erilaiset tuotto-odotukset samalle sijoitukselle.

Rosatom on liian suuri riskisijoitus, jonka elinkeinopoliittisia vaikutuksia ei ole kattavasti arvioitu.

Kuva: Pietarin eli Sosnovyi Borin uuden ydinvoimalan työmaa vuonna 2010. Rosatom ei ole sitten Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen onnistunut rakentamaan ainoatakaan ydinvoimalaa luvatussa ajassa. Tämäkin työmaa on romahtanut kahdesti, eikä valmistumisaikataulua ole enää edes voitu arvioida - alunperin sen piti valmistua 2013-2014.

Tämän voimalan piirustuksillä Rosatom osallistui Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamisen tarjouskilpailuun. Edessä voi olla diplomaattsesti haastavia aikoja kun suomalaset turvallisuustandardit tulisi täyttää Arevan tavoin.