Puhuin kaupunginvaltuustossa kaupungin tavoitteesta, jonka mukaan yli 75-vuotiaiden mahdollisuutta asua omassa kodissaan tulee edelleen parantaa (tavoitetaso >91,3 %).

Paperilla olevat, toteutuneetkin tavoitteet eivät aina anna kuvaa tosielämästä. Olen kuullut ja nähnyt kauhukertomuksia siitä, miten kotisairaanhoitoa tarvitsevat eivät ole sitä saaneet, ja hoitopaikkaa tarvitsevat ovat jonottaneet kuolemaansa saakka! Pelkkä määrällinen tavoite ei siis ohjaa riittävästi toimintaa. Tavoittetta tulee täydentäää mittarilla, joka kuvaa sitä, että kotihoitoa ja hoitopaikkaa tarvitsevat myös sitä saavat.

Sama koskee myös terveydenhoitoa. Ystäväni sai akuuttiajan kuukauden päähän - sairastaessaan keuhkokuumetta. Kuukaudessa sairaan tila voi huonontua jo erittäin vakavaksi ja rankkaa hoitoa tarvitsevaksi. Nykyjärjestelmä ei toimi. Kuukauden päähän saatu akuuttiaika ei anna akuuttia hoitoa.

Lapset ja nuoret mukaan suunnittelemaan

Tänään käytiin myös mielenkiintoinen äänestys siitä voidaanko lapset ja nuoret ottaa mukaan oman lähiympäristönsä sekä heitä koskevien tilojen ja palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Ajatus on ihan kaupunkisuunnittelun nykyoppaista.

Esitys lasten ja nuorten (=asukkaiden, hekin ovat asukkaita) mukaan ottamisesta raukesi demareiden, kokoomuksen ja perussuomalaisten vastustaessa. Lapsi, joka on saanut vaikuttaa oman alueensa ulkonäköön ja toimintaan, vaikkapa istutuksiin, kasvattaa lapsista nuoria ja aikuisia, jotka uskovat voivansa vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, ja myös kunnioittavat omaa elinympäristöään ja ovat sitoutuneita siihen.

Terveydenhoitoa ja vanhuspalveluita tulee olla riittävästi näitä tarvitseville. Huonosti määritellyt tavoitteet saattavat ohjata vääränlaiseen toimintaan.