HSL:n ongelma on korona tuoman etätyön aiheuttama matkustajakato (- 7-8%), minkä vuoksi kunnat ja valtio ovat joutuneet tukemaan HSL:ää, palveluja on karsittu ja HSL on ottanut velkaa. Talousvaikeudet jatkuvat niin kauan matkustajamäärä ei palaudu koronaa edeltävälle tasolle.

Eniten käyttäjiä toisi tasahinta jos huomioidaan helppokäyttöisyys

HSL vertailee neljää eri lippujärjestelmää, ja kysyy kunnilta mielipidettä.

Tässä mallit:

Yhdistetty D-lippu C:n kanssa

• Edistää kestävien kulkutapojen käyttöä tasaisimmin tutkituista malleista. 
• Mallien kesken pienimmät vähenemät Helsingin kestävien kulkutapojen käytössä, sekä automatkojen lisääntymisessä. 
• Toisaalta pienin kestävien kulkutapojen lisääntyminen Espoossa ja Vantaalla. 

Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos +0,35 %. 

• Alueellisesti polarisoivin malli
• Tasahinnan (malli 4) kanssa eniten kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä (jos ei huomioida tasahinnan psykologista vaikutusta). 
• Lisäys keskittyy vahvemmin pääkaupunkiseudulle, kuin tasatariffissa. 
• Helsingissä suurin pudotus kestävien kulkutapojen käytössä tutkituista malleista. Eniten kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä malli Tuusulassa ja Siuntiossa.
• Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos +0,49 %

• Tämä lisää vähiten kestäviä kulkutapoja ja joukkoliikenteen käyttöä seudullisesti.
• Ainoa malli, joka lisää kestävien kulkutapojen käyttöä A-vyöhykkeellä asuvilla ja taas lisää vähiten kestävien kulkutapojen käyttöä kehyskunnissa. 
• Tämä vähentää runsaasti AB-rajan ylittäviä matkoja, mikä näkyy esimerkiksi itämetron kuormituksen laskuna. 
• Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos on vain +0,27 %

Helsingin keskustalaiset voivat ostaa oman sisäisen lipun, samoin B-vyöhyke omansa. Keskustan ja muun alueen välille muodostuu vahva segregaatioraja. Tässä parhaiten tienaavalle keskustan äänestäjäkunnalle luodaan tavallaan oma alennuslippu.

• Eniten kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä (malli 2. ABC-vyöhykemallin kanssa). 
• Eniten kehyskunnissa kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä malli. 
• Lisää kestävien kulkutapojen käyttöä erityisesti Kirkkonummella, Keravalla ja Sipoossa. Vähentää kestävien kulkutapojen käyttöä Helsingissä toiseksi vähinten tutkituista malleista. 
• Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos +0,47 % ilman että huomioidaan yksinkertaisen tasahinnankäyttäjiä lisäävää vaikutusta. Pelkkä Helmet-malli ei sitä huomioi. 
• Tasahinta olisi 3,1e ja sillä pääsee liikkumaan koko ABCD alueella. 

• Tasahinnasta asukkaat antoivat eniten kannatusta HSL:n kyselyssä, jopa AB-alueella missä lipunhinta nousisi eniten. Vain A-vyöhykkeellä eli ihan keskustassa se sai selkeän vastustuksen.
• Tasahinta on yhteiskuntataloudellisesti kannattavin.
• Tuo eniten matkustajia lisää eli ratkaisee talousongelmaa tehokkaimmin, kun huomioidaan yksinkertaisuuden vaikutus.
• Tasahinta vähentää segregaatiota, eli Kehä-rata Martinlaaksosta itään ja pääradan varsi kuten Itä-Vantaa muuttuisivat houkuttelevammaksi. (Espoo on muutenkin laajentamassa AB-lipun aluetta reippaasti).
• Nostaa kuntaosuuksia kuumakunnissa, koska sieltä tulee suhteellisesti paljon lisää matkustajia.
• Pitää pitää huoli MAL-sopimuskella ja kaavoituksella että yhteiskutanrakenne ei hajaudu hyvien joukkoliikenneyhteyksien ulkopuolelle. 
• Ei tarkoita uusien joukkoliikenneyhteyksien luomista kehyskuntien haja-asutukselle, vaan sitä että joukkoliikenne tulee kilpailukykyiseksi autolle.
• Edistää kehäradan ja pääradan asemanseutujen rakentumista.

Se, mitä HSL:n tasahinnan laskelma ei huomioi, on helppokäyttöisyyden vuoksi saadut uudet käyttäjät. Tämä psykologinen yksinkertaisuus on tuonut mm. Pariisissa lisää käyttäjiä runsaasti. Siksi tasahinta on tehokas verrattuna monimutkaisempiin mallehin. Erilaisia lipputuotteita on nyt 126, ja harva tuntee ja osaa käyttää näitä järkevästi. Tutkimuskatsausta tasahinnoittelun vaikutuksiin ei ole tehty ja se tulisi tehdä.

Tasahinta estäisi tehokkaimmin palvelun karsimisen ja lipunhintojen korotusten kierteen. Jos tasahintaan olisi siirrytty heti koronan alussa, oltaisiin säästetty satoja miljoonia euroja. Mitä pidempään tässä jumitetaan, sitä enemmän HSL tekee tappiota.

Tasahinnassa haasteelliseksi voi osoittautua rajut korotukset kuumakunnissa. Tasahinta voi kuitenkni olla ainoa tapa estää palveluiden karsimisen ja lipunhinnan korotuksen kierre, ja pitää pitemmällä aikavälillä lipunhinta AB-vyöhykkeellä kohtuullisena.

Jos tuntuu epäreilulta se, että pitkä ja lyhyt matka ovat yhtä kalliita, pitää muistaa että varsinaiset liikennöinnin kustannukset ovat halpoja junassa ja metrossa, kalliimpia busseissa ja korkein hinta on keskustan ratikassa.

Hiilitaseeltaan matkustajia eniten keräävä hintamalli on luonnollisesti paras. Se myös vähentää tehokkaimmin ruuhkautumista ja sen aiheuttamia kustannuksia kunnille ja kansantaloudelle.

Tukholmakin kipuili vuosia vyöhykemalleissa kunnes päätyi simppeliin ja toimivaan tasahintaan.

Taustaksi nykyiset hinnat kertalipuissa:

• AB 2,80
• ABC 4,10
• ABCD 5,70
• BC 2,80
• BCD 4,10
• CD 3,20
• D 2,8
• Erilaisten alennusten kanssa erilaisia lippulajeja on 126.

Vaikutukset kuntien kustannuksiin:

Nykyisen kuntaosuusjärjestelmän sisällä kustannuksia jaetaan kuntalaisten joukkoliikenteen käyttömäärien mukaan. Kun lippujen hinnat laskevat, joukkoliikenteen käyttö lisääntyy, mikä kasvattaa kunnalle kohdistuvia kustannuksia.

• Kaikissa malleissa Helsingin ja Kauniaisen kuntaosuus laskee ja muiden kuntien kuntaosuus nousee.
• Kuntaosuuksien nousu vaihtelee noin 0,1 – 3 miljoonan välillä.
• Kehyskunnissa tämä vastaa noin 14 – 55 % nousua kuntaosuuksissa ja Espoossa ja Vantaalla noin 1 – 4 % nousua

HSL:n talousarvio 2023

Talousarvio sisältää kunnianhimottoman lähtökohdan matkustajamääristä -9% vuonna 2025 mennessä vuoden 2019 tasoon verrattuna. Mikä on siis etätyön aiheuttama nykytilanne. Strategiassa oli kuitenkin puhetta matkustajien saamiseksi takaisin, ja samaan aikaan alueen asukasmäärä kasvaa.

-> kaikki ponnistelut pitäs laittaa siihen että matkustajat saadaan takaisin määrällisesti. hinnoittelumallin uudistuksen lisäksi on panostettava mm. yritysmyyntiin ja esimerkiksi työmatkaetuna työsuhdelippu voisi olla mm. hoitajille tärkeä.

HSL:n on tehtävä kaikki toimenpiteet jotta joukkoliikenteen matkustajamäärät saadaan nostettua. Palveluleikkaukset saattavat vähentää joukkolikenteen houkuttelevuutta, ja kokonaisten linjojen karsimiset luovat kaavoitukseen alueita, joissa ei ole sujuvaa joukkoliikennettä. Tiheästi kulkevaa linjaa voi ehkä vähän harventaa ilman että alvelutaso kärsii merkittävästi.

Pääkauunkiseudun liikenteen päästöjä pitäisi vähentää voimakkaasti jo kunnallisten ja valtakunnallisten hiilineutraaliustavoitteiden vuoksi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ja ilmastonmuutoksen hillintä vaatisi pikemminkin panostusta sujuvaan joukkoliikenteeseen. 

Yllättävän momentin taloussuunnitteluun tuo myös polttoaineiden hinnan nousu. 

Koska matkustajia on vähemmän niin kunnat ovat joutuneet tukemaan HSL:ää tavanomaista enemmän. Tämän vuoksi kunnat asettavat tavoitteen laskea tukia. Näin tehtynä budjetin kehys tarkoittaa miljoonien leikkauksia joukkoliikennetarjotaan ja lipunhintojen korotuksia ja alennusryhmien karsimista ja alennusten leikkausta. Tätä ei oel kuitenkaan tehty lausuntopyynnössä näkyväksi. Ongelmat johtuvat juurikin matkustajakadosta, johon tasahinta toisi tehokkaimmin ratkaisun.

Linjastosuunnittelun periaatteissa haasteita

Linjastosuunnitelmissa lakkautetaan suoria linjaja ja muutetaan vaihdolliseksi. Runkolinjaliikennettä eli tiheää vuorovaäliä tarjotaan sitten harvaanasutullakin alueella jossain kohdin. HSL ei periaatteen vuoksi haaroitu runkolinjoja. 

 Esimerkiksi Vihdintiellä kulkee nyt ennen linjastouudistusta yhtä paljon busseja kuin linjastouudistuksen jälkeen. Uudistuksessa muut linjat vaihtuvat vaihdolliseksi keräilylijojen avulla, ja yksi linja kulkee tiheästi. Tämä voitaisiin kuitenkin järestää myös niin että eri kyliin kulkisi useita suoria linjoja, jotka Vihdintiellä muodostaisivat tasaisen ja tiheän liikenteen. Tiheä liikenne haaroittuisi eri kyliin. Runkolinja-ajattelu toimii hyvin kahden ison keskusken välillä tai tehiässä kauunkirakenteessa. Nyt runkolinja-ajattelua on viety liian pitkälle haja-autusalueiden kyliin. Vantaa ja Espoo ovat kylien verkkoa.

Tukholmassa on haaroittuvista runkolinjoista hyvät kokemukset. 

 Liikennetarjotaa ja linjastoa tulee myös mukauttaa etätyöaikaan, jossa matkat suuntautuvat hajautetummin, eikä enää niin yksioikeisesti tiettyihin ruuhkahuippuihin.

Tämän lisäksi 

• Palautteen ottamista vastaan pitäisi parantaa. Runsaan palautteen pitäisi johtaa korjauksiin.
• Koulumatkaliikenteessä pitäisi huomioida koulujen aikataulut erityisesti 1-2 luokkalaisilla.
• Sähköbusseihin siirtymä voisi olla kunnianhimoisempana tavoitteena.

Ongelmallinen infrakorvausmalli

Infran rakentamisen kustannuksia jyvitetään osin kunnille, osin valtiolle (MAL-sopimus) ja osin HSL:lle. Kustannusten jyvitysmalli kehitettiin ennen raskasta raiderakentamista. Länsimetro ja uudet ratikat rakennetaan maankäytön tarpeisiin eli ne tuovat kunnille rahaa. Joukkoliikenteellisesti ne toimivat, mutta se ei ole pääasiallinen syy.

Jos infrakorvausten laskentaa ei muuteta kun kaikki suunnitellut ratahankkeet toteutuvat, näistä syntyy 30 prosentin lipunhinnan korotuspaine. Näin suuri korotus romuttaisi joukkoliikennejärjestelmämme hintajouston kautta.

Eräs virkamies tuskaili, että edellisenkin neuvotteleminen ol kova työ. Nyt malli on kuitenkin otettava pöydälle vaikka neuvottelu onkin tuskaisat työtä. Valtion tulisi myös kehittää joukkoliikennettä yhtä vahvasti kuin muissakin itämeren alueen kaupungeissa, sillä se on tärkeä kilpailutekijä. On kehitettävä sellainen malli rakentaa ratoja ja kehittää kaupunkia, joka ei karkoita joukkoliikenteen käyttäjiä.

Itseasissa nykyinen infrakorvausjärjestelmän laskukaava on sen verran monimutkainen että sen selventäminen jopa hallituksen jäsenile vaatii vielä aikaa.

***

Blogia täydennetty lisätiedoilla ja kuvilla 4.8.2022 HSL:n esittelymateriaalin perusteella.

Avainsanat: joukkoliikenne, HSL, vyöhykemalli