Jos halutaan saada ihmiset kokeilemaan joukkoliikennettä, niin tasatariffi ei asiaa vielä mielestäni ratkaise. Sekä HSL:n että Fölin alueella on erittäin onnistuneesti toteutettu kampanjat, joissa halukkaille jaettiin esiladattuja matkakortteja. Näillä kampanjoilla saatiin kokeilijat käyttämään joukkoliikennettä jopa toisenkin tai useammankin kerran, tai jopa hankkimaan kausilipun.

Joukkoliikenteellä jatkuvasti liikkuvat tietävät kyllä miten järjestelmä toimii ja millä lipulla pääsee minnekin, ja tällaiset käyttäjät muodostavat suuren osan kaikista joukkoliikenteen käyttäjistä. Tasatariffin yksinkertaisuudesta on eniten iloa lähinnä niille, jotka käyttävät joukkoliikennettä harvoin ja kertaluontoisesti.

Erityisryhmien alennusten aikarajoitukset ovat olemassa sitä varten, että niillä tasataan järjestelmän kuormitusta. Jos esimerkiksi senioreille annetaan alennusta aamun ja illan ruuhka-aikojen välissä, niin he kyllä käyttävät tilaisuuden hyväksi, koska keskimäärin vapaampien aikataulujensa takia voivat tehdä niin. Tällöin työmatkaliikenteen aikana ei tarvita lisäkapasiteettia kuljettamaan myös senioreita.

Helpoin järjestelmä matkustajan kannalta olisi se, että pankkikortti toimisi samalla matkakorttina (kuten Lontoossa). Korttia vilautetaan kulkuneuvoon noustessa ja järjestelmä laskee matkustajalle aina edullisimman hinnan tiettyyn kattohintaan asti, joka veloitetaan päivä- tai viikkokohtaisesti.

Rahastusjärjestelmät toki maksavat, mutta niiden avulla saadaan myös kerättyä mm. matkustajamäärätietoa, jota voidaan hyödyntää joukkoliikenteen suunnittelussa ja kehittämisessä.

Lopuksi vielä, ns. ilmaisessa joukkoliikenteessä on niin paljon sudenkuoppia, että siihen ei kannata ryhtyä. Tallinnassahan ilmainen joukkoliikenne on esimerkiksi maksettu ympäristökuntien kustannuksella. Kuten kirjoitit, on paljon hedelmällisempää käyttää rahat joukkoliikenteen palvelutason kehittämiseen kuin ilmaisen joukkoliikenteen pyörittämiseen.