Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tuntuu jostain näkökulmasta ihan järkevältä – mitä ne äidit makaa kotona kun muksu on hoidossa. Homma on kuitenkin pikkuruisen monimutkaisempi.

1. Tässä luodaan kahden kerroksen väkeä jo pentuna.

Kylän työttömät kakarat leikkivät keskenään, kun työllisten ovat hoidossa leikkimässä. Syrjäytymiskierre menee toiseen potenssiin erottamalla kaveripiirit toisistaan.

Yksi syrjäytynyt nuori maksaa miljoonan.

2. Tässä vaikeutetaan ihmisten työssäkäyntiä.

Nykyisin moni nuori äiti on työsuhteissa, joissa minimityöaika on jotain nollan ja kymmenen välillä, mutta lyhyellä varoitusajalla käydään tosiasiallisesti töissä paljon enemmän. Usein työtunnit selviävät edellisenä päivänä.

Entä vanhemmat, jotka haluavat yhdistää työelämää ja perhettä niin että voivat olla lastensakin kanssa ja tehdä töitä vähemmän? Päivähoito osoitetaan tiettyyn aikaan huomioimatta vaihtelevaa tarvetta.

3. Tässä rakennetaan kyttäystä.

Kuka katsoo, kuinka monta tuntia milläkin viikolla on kukin äiti ja isä töissä? Tai etenevätkö riittävän ripeästi opinnot? Kenellä kaikilla kaupungin työntekijöillä on oikeus kytätä aikuisia ihmisiä ja millaisia todisteita he vaativat?

4. Tässä rakennetaan hurjaa byrokratiaa

Kuka alkaa perata niitä todisteita miten kukin isä tai äiti on töissä. Luodaanko uusi tietojärjestelmä ja rekisteri? Kuka sen kirjoittaa sisään ja millä ajalla ja rahalla?  Onko se pois hoitotyöstä?

Asiaan liittyvä byrokratia on varmasti raskaampi työmäärältään kuin se työmäärän säästö mikä syntyy kun muutamissa päiväkodeissa on muutama lapsi vain puoli päivää.

Ryhmien oppilasmäärät tulevat vaihtelemaan paljon, joten tiloja on kuitenkin varattava kuten myös tarvittavan henkilökunnan määrä myös vaihtelee.

5. Tässä luodaan naisten työttömyyttä

Nuorille naisille pätkätyöt ovat tyypillisiä – esimerkiksi itse tein vuosikausia kuukauden, kahden työsopimuksilla akateemisia pätkiä. Jos pätkien välillä päivähoitopaikka menetetään, ja vapaa hoitopaikka on toiselta puolelta kaupunkia, ei työtä näin voikaan ottaa enää vastaan. Lapsen pompottelu hoitopaikasta toiseen on myös kohtuuttoman rankkaa, vaikka kuskailut onnistuisivatkin.

Työnhaku on täyttä duunia. Sukulaiseni teki 200 hakemusta ja työllistyi. Voin kertoa, että näin ei olisi tapahtunut, jos muksut olisivat roikkuneet helmassa.

6. Tässä viedään lapsilta oikeuksia.

Kun päihteet ovat työttömyyden takana, lapselle voi olla hyvä päästä päivähoitoon. Ei ole ihan tyhmä ajatus se, että päivähoito on lapsen oikeus. Lapset on lyöty hiljaiseksi, heistä on helppo säästää.

Päivähoito mahdollistaa myös suomen kielen oppimisen aivan eri tavalla kuin kököttäminen lähes ummikon maahanmuuttajaäidin kanssa kotona.

Kiteytettynä lapsilla on ollut oikeus saada hoitoa kasvatukseen perehtyneiltä hoitajilta. Nyt lasten oikeutta varhaiskasvatukseen aiotaan rajoittaa työttömien lapsilta. Rajoitus koskee myös niitä, joiden äiti tai isä touhuaa pienemmän parissa vielä kotona. 

1990-luvun alun lamassa leikattiin varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta. Se tuli maksamaan säästöjä enemmän muun muassa syrjäytymisenä, mielenterveysongelmien lisääntymisenä ja lasten huostaanottoina.

Lapsen näkökulmasta se on iso juttu.

Kuva: Kannattavin investointi on kouluihin ja varhaiskasvatukseen. Mitä varhemmin, sitä kannattavampi. Hyvä varhaiskasvatus tukee lasta kasvamaan. Päivähoito-oikeuden rajaamisella saatavat näennäiset säästöt Vantaan varhaiskasvatukselle ovat marginaalisia. Myös ryhmäkoon kasvattaminen voi lyödä takaisin. Muissa Pohjoismaissa päivähoitopaikka on pääsääntöisesti kaikille.