Valtuusto valitsi apulaiskaupunginjohtajan ja vahvisti strategian. Intouduin vaahtomaan taloudesta: "Meillä on 2 ongelmaa: A) kotimainen ostovoima ja B) jäissä on samoin ollut vienti. Haluan muistuttaa taloushistoriallisesta tosiseikasta: Kotimainen ostovoima ei nouse perintöveron helpotuksilla tai rikkaiden rikastumisella, vaan köyhimpien ostovoiman nostamisella joko veropolitiikalla tai sosiaalisin tulonsiirroin. Jos otamme köyhiltä eläkeläisiltä ja opiskelijoilta, syvennämme taantumaa.

Ja vienti taas tarvitsee tuotteita mitkä kelpaavat vientiin, ei pelkästään kilpailua mahdollisimman halvoilla palkoilla.

Mutta Vantaaseen:

Vantaan velka on kasvanut leikkauksista huolimatta. Osa niistä on ollut fiksuja, osa taas on kasannut kustannuksia seuraavaan budjettiin tai toisille toimialoille.

Velkaantuminen jatkuu, jos vain leikkaamme, emmekä keksi fiksumpia tapoja tehdä asioita. Jos emme keksi säästöjä, jotka eivät luo suurempia kuluja. Ja kaivamme syvää kuoppaa jos teemme samoja virheitä kuin 90-luvun lamassa.

Tämä vaatii luovuutta. Tämä vaatii rohkeutta. Tämä vaatii uusien asioiden pilotointia – Imatran lastensuojelun mallia, vanhusten kuntoutusta terveiksi, oikea-aikaista hoitoa, ympäristösäästöjä ja paljon muuta. Tämä vaatii uudella tavalla investointeja ihmisiin, jotta he eivät syrjäytyisi ja olisivat terveitä.

Voi myös miettiä onko taloudellisesti kannattavaa kaikkia hallituksen säästöjä toteuttaa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Tuleeko subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta lopulta suurempia kustannuksia? Luodaanko työssäkäyvien muksujen kaveripiiri ja toinen kaveriporukka jossa on vain työttömien muksuja? Miten helpotetaan pienten lasten äitien ja isien paluuta tai ylipäätään työelämään?

Ja se mihin veronmaksajien rahoja valuu kymmeniä miljoonia vuosittain ihan hukkaan, on hetihomeinen rakentaminen. Tässä on uudelle apulaiskaupunginjohtajalle suuri haaste: ei yhtään sutta ja sekundaa. Se on mahdollista. Vantaalle ei ole enää vanhaan menoon varaa. Käytäntöjen muuttaminen vaatii vahvan tuen meiltä. Siis valtuutetuilta. Sama korjausrakentamisessa.

Meidän on myös pidettävä terveenä ne muksut jotka nyt altistuvat. Se jos mikä on kallista, on se että teemme lapsista työkyvyttömiä jo peruskoulussa tai päiväkodissa. Terveiden tilojen riittävyys on ydinasia. Myös taloudelle."

Apulaiskaupunginjohtajan valinta

Vantaan maanköyttöä linjaa Hannu Penttilä, jonka kädenjälkeä olemme saaneet ihailla Helsingissä. Hakijoina oli monta huippua, ja Hannu Penttilä on erittäin kokenut.

Nyt toivon hartaasti, että tilaa on myös kyvykäille alaisille, kuten Tarja Laineelle. Vantaa nousee edelläkävijäksi tulevaisuuden tekijöillä. Tarvitsemme myös näkökulmia yli toimialarajojen, jotta synergiaetuja ja taloudellisia vaikutuksia löydetään.

Strategian hyväksyminen

Vaula Norrena (vihr) nosti rohkealla vedollaan keskustelun valtuustossa valtuuston vallasta. Hän ehdotti valtuustoseminaarissa monessa ryhmässä kannastusta saaneita ajatuksia todella otettavaksi strategiaan.

Hyviä olivat hyviä, kuten oppimistulosten seuraamisesta (näitä seurataan mutta ei käytetä sivistysviraston onnistumisen mittarina) ja palvelun laadun mittareista (ei vain määrän). Vanhan liiton miehenä mm. Heinimäki (kok) vastusti yllättäviä esityksiä.

Kehuin kriittistä keskustelua: "Norrenan valtuustoseminaareista nostamat ajatukset ja Kortesalmen kysymys virkamiehille ja Kostilaisen huoli ovat hirmuisen hyviä. Ideoita, jotka syntyvät raakoina ideoina ryhmätöissä, virkamiehet voivat jalostaa ne valmistelluiksi ajatuksiksi. 

Nyt homma ei toimi. Strategia jää ohueksi ja itseään toistavaksi, se on jämähtänyt paikoilleen..."

Olen useana vuonna valtuustoseminaarissa ollut innoissani useain muun ihan muista puolueista tulevan valtuutetun ajatuksista. Valtuustoseminaarissa tarviaan:

• enemmän aikaa keskustelulle.
• sitä, että valtuustoseminaarin tulokset näkyisivät jollain tavalla myös valmistelussa. Tunnetaan myös käsite lähetekeskustelu.

Kortesalmen (kok) ajatus on tärkeä, jotta valtuusto ei ole ihan kumileimasin. Valtuusto on itseasiassa se elin,joka kantaa poliittisen ja moraalisen vastuun kaikista päätöksistä. 

Kostilainen (vihr.) toi esiin sen että oltuaan 7 vuotta mukana valtuustossa ja monissa muissa eimissä, hän ei vieläkään oikein tiedä miten valtuuston strategiaan pitäisi tehdä muutoksia. 

Käytänössä siis muutoksia ei synny. Valtuusto on aikalailla luopunut poliittisesta vallasta, ja luovuttanut sen suljetuille kaupunginhallitusryhmille, muutamalla nokkapoliitikolle sekä virkamiehille.

Perinteisesti poliitikot tekevät mahdollisesta mahdotonta perustellessaan omia valintojaan ainoiksi oikeiksi. Virkamiesten tulisi toimia mahdollistajana, ja kehittää toteutusratkaisut poliittisille ehdotuksille. Vantaalla virkamiehet tekevät mahdollisesta mahdotonta.

Täytyy sanoa, että Norrena antoi esityksellään kissan hypätä pöydälle, jota ei ilman se ei olisi noussut. Nähtäväksi jää löytääkö kissa hiiriä. Ottavatko virkamiehet lähetekeskuskustelusta onkeensa. 

Keskustelu naapurikuntien kaavoista

Niikko (perus) nosti esiin Vantaan tulisi olla aktiivisempi vaikuttamaan siihen että louhintaa ja maanläjitustä yms. rajalla lähellä Vantaan asutusta ei tule.