Länsiväylässä kirjoitettiin 7.1. itsensä työllistäjistä. Hienoa, että jotkut uskaltavat, kaikesta huolimatta! Itsensä - ja muiden - työllistäminen kun on Suomessa kallista, riskipitoista ja byrokraattista.

Yrittäjä maksaa sosiaaliturvastaan (YEL) paljon enemmän kuin palkansaaja omastaan. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä myös syrjii yrittäjiä ja heidän perheenjäseniään. Kun perheessä toisella on toiminimi, on toisenkin työttömyysturva uhattuna, koska hänen katsotaan aina voivan työllistyä puolison yrityksessä.

Kun karsitaan yrittäjien byrokratiaa, niin useammat uskaltavat yrittää. Yrittäjyyttä helpottaisi se, että yhdeltä luukulta voisi hoitaa yleisimmät viranomaismaksut, kuten palkkojen ennakonpidätykset, omat tulot, verot, eläke- ja sotumaksut ynnä muut. Itsensä työllistäjät työllistävät mieluusti muitakin, jos se vain tehdään helpommaksi.

Pienet  ja keskisuuret yrittäjät eivät myöskään ole mukana Tupo-neuvotteluissa, vaikka ne työllistävät 60 prosenttia Suomen työväestä.

Yrittäjien alv-rajan nosto 60 000 euroon helpottaisi pientä liiketoimintaa tekeviä, esimerkiksi aloittavia yrittäjiä ja käsityöläisiä. Veroparatiisit sen sijaan asettavat yritykset aivan eri asemaan: Pienet yritykset maksavat voitoistaan veroja keskimäärin 20-30 prosenttia, suuryritykset vain 5 prosenttia.

Perustulo parantaisi itsensä työllistäjien asemaa, koska silloin pieni tulo olisi taattu, vaikka yrityksellä menisi väliaikaisesti huonommin. Tämä lisäisi yrittäjyyttä ja vähentäisi näin työttömyyttä.

Nämä epäkohdat tulee korjata pian, sillä uudet työpaikat Suomessa tulevat pääasiassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kysymys on työllisyydestä.

Sirpa Siru Kauppinen
Ympäristötekniikan M.Sc.
Vihreät

Kirjoitus julkaistu Länsväylässä ja Vantaan sanomissa.

Yrittäjän sosiaaliturva on yhä luvattoman heikko, eikä houkuttele itsensätyöllistämistämiseen. 

* * *

Avainsanat: Yrittäminen, yrittäkyys, Kela, perusturva, sosiaaliturva, yrittäjän työttömyysturva, työllisyys, perustulo, työllistäminen.