Sain aika tylyn vastauksen kysyessäni kaatuneiden puiden jättämistä hoitamattomaan metsään luomaan tunnelmaa, osana metsän kiertokulkua ja monipuolistamassa lajistoa. Lähimetsistä puut korjataan pois, vaikka viheralueohjelman visioon kuuluisi kestävyys ja monimuotoisuus. Selitys ontui - ekosysteemi ei kuulemma kestä jos kuoriaisia tulee. Kaatuneet puut ovat myös vaarallisia.

Maatuvat jännittävät rungot ja vanhat känkkyräiset oksat kuuluvat metsään. Vaan eivät lähimetsään. Lapset tulee ilmeisesti viedä kansallispuistoon saakka nähdäkseen jännittäviä muotoja ja monimuotoisuutta.

Kysymykseni: "Kun lähimetsässä, jossa ei ole rakennettuja polkuja, penkkejä tai muuta, vaan luonnontilaisen näköistä eri-ikäistä sekametsää monipuolisine lajistoineen, kaatuu puita, syntyy hieno peikkomaisema. Kävimme Hämeenkylässä fiilistelemässä komeita puita lähes joka päivä, kunnes viheralueyksikkö tuli ne siivoamaan pois. Miksi ihmeessä? Rakennettu puisto ja polut ovat eri asia, mutta olisi äärimmäisen tärkeää että lajiston ja estetiikan kannalta nämä jännittävät elementit tulisi jättää metsään, jonne ne kuuluvatkin.

Hoidetut puistot sekä kaikki väylät tulee totta kai pitää hoidetun näköisenä. Nyt Vantaan viheralueohjelmassa visiona on, että viheralueet ovat kestävästi toteutettuja, hoidettuja ja käytettyjä, alueelleen luonteenomaisia sekä monimuotoisia. Onko siis varma, että tällaista luonnon ja luonnollisen kiertokulun köyhdyttäminen ei toistu uuden ohjelman aikana.

Onko niin että kaatuneita puita ja mielikuvituksellisen kauniita vanhoja oksia mahdollisuus nähdä vain kansallispuistoissa?"

Mielestäni kaikki kaatuneet puut eivät ole vaarallisia, tai ainakaan sen vaarallisempai kuin pystyssä olevat. Lapsille ne ovat hurjan jännittäviä paikkoja. Lähimetsässäni oli kyse myös muista kuin kuusista, joiden runsaista kaatumisissa kuoriaisia tulee paljon. Kuusetkin kuuluvat metsäekosysteemiin.

Seuraavan 10 vuoden ajaksi laadittun viheralueohjelman herättämässä keskustelussa nousi esiin mm. joen rantojen siistiminen, Linnaisten 1500-vuotta vanhat tammet ja Linnaisten vanhan kaivoksen siistiminen sekä sukupuolinäkökulma panostuksissa lasten ja nuorten puistoihin (skeittiramppeja pojille, mutta mitä tytöille?). 

Viheralueiden hoitamiseen panostetaan kunnissa eri määriä: 

• Vantaa 0,50 e/m2
• Espoo 0,80 e/m2
• Helsinki 1,30 e/m2
• Tampere 1,50 e/m2

Tärkeää on että eri tyyppiset viheralueet erotetaan toisistaan: puisto ja hoidettu alue on eri asia kuin metsä, jossa monimuotoisuutta ja mielikuvitusta vaalitaan. Kaikkia luontotyyppejä tarvitaan ympäristössämme.

Puisto Vantaan Hämeenkylässä.

Jännittävä yllätys Linnaisten metsässä.

Tätä piti mennä katsomaan Helsingin puolelle.

Avainsanat: metsät, puut, metsänhoito, viheralue, kaavoitus, leikit, leikkiminen, monimuotoisuus, kaupunkiluonto, luonto, lähimetsät, luonnonsuojelu.