Vantaa otti eilen melko myönteisen kannan seutuhallintoon. Olin esittänyt kaksiportaisen suoraan kansanvaaliin perustuvat mallin aiemmin valtuustolle. Se herätti mm. kysymyksen: Miksi virkamiehet eivät esittäneet mitään tällaista konkreettista. Syy oli selvä: Helsingin edustaja kertoi 14 kunnan yhteisessä infotilaisuudessa, että Helsingin linjan mukaista on ajaa Helsingin ja Vantaan kuntaliitosta, ei muuta. Jarruttelu koko alueen kehitykselle on harmillista.

Esittämässäni mallissa seututasolla päätetään joukkoliikenteestä, suurista kaavoista ja maankäytön linjoista sekä terveydenhuolloista. Paikallistasolla päätännässä ovat peruskoulut, asemakaavat ja muut paikalliset asiat.

Yhteistyötä halutaan lisää. Byrokratiaa ei, mutta demokratia on säilytettävä. Nyt monet eri seudulliset instanssit päättävät joukkoliikenteestä, sairaanhoidosta yms. asukkaille tärkeistä asioista ilman suoraan valittua valtuustoa. Ainoastaan kokoomus ja RKP vastustivat monen kunnan tiiviimpää yhteistä. Koska hallinnon muutokset ovat hitaita, joustava päiväkotien ja terveyskeskusten käyttö sekä seutulipun hinnan laskeminen kaupunkien sisäisen lipun tasolle tulee toteuttaa nopeasti, odottamatta hallintokeskeisiä organisaaatiokaavioiden muuttamista.

Hyvinvointikertomus

Hyvinvointikertomuksesta pidettiin hurja määrä poliittisia palopuheita, mutta vähän konkreettisia ehdotuksia. Itse en puhunut, vaan tein kaksi aloitetta, joiden uskon parantavan hitusen joidenkin ihmisten tilannetta.

Joka päivä viis alle 30 vuotiasta siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Suurin syy on masennus. Työelämä polttaa loppuun. Meillä on myös pahoinvointia: vanhusten yksinäisyyttä, osattomuuden tunnetta ilman työtä ja ahdistusta toimeentulosta. Osa elää pahoinvointiyhteiskunnassa.

Nuorosivaltuuston edustaja Joel Linnainmäki puhui siitä, että kouluissa joka neljäs opiskelija kokee vaikeaksi saada aikaa terveydenhoitajalle. Tein mielenterveyspalveluista ja syrjäytymistä ehkäisevistä kotipalveluista aloitteen.

Aloite mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamisesta

• http://www.sirunsivut.fi/node/753

Aloite kotipalveluiden saatavuuden parantamiseksi:

• http://www.sirunsivut.fi/node/752

Aiemmin tein kysymyksen mielenterveyspalveluiden saatavuudestä.

Vastaus Sirpa Kauppisen valtuustokysymykseen mielenterveys- palveluiden riittävyydestä

1. Mitä korjauksia toimintaa on tehty aiemman auditoinnin perusteella?

Auditoinnin suositusten mukaisesti terveyspalveluiden tulosalueelle on perustettu mielenterveys- ja päihdekeskus -tulosyksikkö, joka koordinoi kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä erikoissairaanhoidon psykiatrian kanssa tehtävää yhteistyötä. Prosessien hallinnasta ja koordinoinnista vastaavaan tulosyksikköön on perustettu mielenterveystyön palvelupäällikön virka, jossa tehtävässä on 1.3.2011 aloittanut terveystieteiden tohtori Lauri Kuosmanen.

Uusi tulosyksikkö hallinnoi valtakunnallisesta Kaste -ohjelmasta rahoitettua Mielen avain -hanketta, jonka kokonaisbudjetti vuosina 2010-2012 on 10 M€. Mielen avaimen yksi 13 osahankkeesta on Vantaalaisen hyvä mieli -hanke jonka 8 hanketyöntekijää kehittää uusia työtapoja perustason mielenterveys- ja päihdetyöhön. Yksi tällainen uusi keksintö on tammikuussa Tikkurilan kirjastossa avattu Miepä -palvelupiste, josta kuntalaiset saavat ilman lähetettä ja maksutta apua ja tukea mielenterveys- ja päihdeasioissa.

Ensi vuonna mielenterveys ja päihdekeskuksen tulosyksikköön suunnitellaan siirrettäväksi terveysasemien depressiohoitajat (n = 8), jotka työskentelevät terveysasemilla yhden työnjohdon alaisena. Näin depressiohoitajien toimintamalli tehostuu. Tikkurilan terveysasemalle on perustettu uusi depressiohoitajan vakanssi (työt alkavat 15.3.11). Tämä uusi depressiohoitaja käyttää päivän viikossa työn kehittämiseen, koordinointiin ja tiimin johtamiseen.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut tekevät tiivistä yhteistyötä erikoissairaanhoidon psykiatrian kanssa ja on verkottunut laajasti valtakunnallisten toimijoiden (STM, THL, potilasjärjestöt, oppilaitokset) kanssa.

2. Tuntevatko mielenterveyspalveluita tarvitsevat saavansa riittävää hoitoa?

Tätä asiaa ei ole erityisesti vantaalaisten osalta selvitetty. Tähän saakka palveluja on kehitetty mielenterveys- ja päihdetyössä melko kaukana asiakkaasta, eikä asiakkaan ääni ole kuulunut riittävästi. Tämän vuoksi asiakkaat voivat kokea että palvelut ovat liian kaukana. Vantaan mielenterveys- ja päihdekeskuksessa asiaa selvitetään depressiohoitajien potilaiden asiakastyytyväisyystutkimuksella, joka valmistuu kesällä. Lisäksi yksikössä toimii pitkäaikaisesti masentuneiden sekä psykoosia sairastavien asiakasryhmät (kokemusasiantuntijat), jotka osallistuvat palvelujen arviointiin ja kehittämiseen. Esimerkiksi psykoosia sairastavien potilaiden ryhmä jalkautuu Peijaksen sairaalan psykiatrisille osastoille selvittämään miten vantaalaisten perusoikeudet toteutuvat tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa.

3. Pitkittyvätkö mielenterveysongelmat tai kuntoutus siksi, että ei ole riittävästi resursseja?

Jos mielenterveysongelmaa ei tunnisteta ajoissa ja se pääsee pahenemaan, tila pitkittyy ja kuntoutuminen vaikeutuu. On siis satsattava varhaiseen tunnistamiseen ja ehkä sitäkin enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn. Kysymys ei täysin ole resursseista, vaan myös siitä kohtaavatko käytössä olevat menetelmät potilaan tarvetta. Suomessa ei ole riittävästi otettu käyttöön perustasolla (terveysasema, neuvola, koulu) toimivia helppoja, halpoja ja joustavia psykologisia hoitomenetelmiä mielenterveysongelmiin.

4. Perustietoa hinnoista - Kuinka paljon maksaa esimerkiksi 30-vuotias loppuun palanut potilas yhteiskunnalle/ vuosi?

Nuorena sairastuneen potilaan kokonaiskustannukset ovat vähintään 1 M€. 30 vuotiaan loppuun palaneen potilaan yhteiskunnalle koituvat kustannukset arvioidaan olevan n. 15 000 euroa/vuosi.

- Kuinka suuri panostus laitetaan keskimäärin esimerkiksi juuri tällaisen Vantaalla hoitamiseen?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän auditoinnin mukaan Vantaa käyttää mielenterveys- ja päihdeperustaisiin menoihin 89-90 M€ / vuosi. Tämä on sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan 541 M€ kuluista 17 %. Kulut muodostuvat erityisesti erikoissairaanhoidon kustannuksista ja lastensuojelun sijaishuollon menoista. Kysymyksessä mainitun, ehkä lievästi tai keskivaikeasti masentuneen potilaan hoitoon laitettava panostus ei ole kokonaissummasta suuri, vaikka sen pitäisi olla suurempi; masennuksen kierre olisi katkaistava jo peruspalveluissa ennen kuin se muuttuu työkykyä uhkaavaksi tilaksi.

5. Kuinka paljon ihmisiä Vantaan kaupungilla oli masennuksen tai uupumuksen vuoksi pitkäaikaisella sairaslomalla viime vuonna?

Vuonna 2008 Vantaalaisista 25-64 vuotiaista sai sairauspäivärahaa 109,9 henkilöä/ 1000 vastaavanikäistä kohti. Mielenterveysperustaisesti (sisältää myös muuta kuin masennuksen, mutta masennus suurin osa) sai sairauspäivärahaa 22,4 henkilöä/1000 vastaavanikäistä kohti. Mielenterveysperustaisesti maksetut sairauspäivärahat ovat noin 17% kaikista sairauspäivärahoista. Yhteensä kaikki vantaalaisille maksetut sairauspäivärahat vuonna 2008 olivat 27 647 000 euroa, joten mielenterveysperustaisesti maksetut sairauspäivärahat olivat noin 4 699 990 euroa. (Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet ja Kelan sairausvakuutustilasto 2008).

- Kuinka moni on heistä saanut terapiaa?

Psykoterapiaa antaa psykoterapeutti. Psykoterapiaa saa Kelan kustantamana tai erikoissairaanhoidossa sellainen henkilö, jolla on mahdollisuus palata työelämään Suurin osa potilaista saa muuta lyhytkestoista terapiaa esim. depressiohoitajan käynneillä. HUS:n kanssa ollaan suunnittelemassa nettiterapian pilotointia 1-2 vuoden kuluessa.

- Mikä tilanne on julkisen terveydenhuollon puolella?

Ns. kevyempää terapiaa kunnallisissa palveluissa on saatavilla ja sitä saa suurin osa masennuspotilaista. Tämä ei ole kuitenkaan psykoterapiaa, jota voi antaa vain psykoterapeutti.