Vaalirahoituslaki ei ole tiukka, mutta se olisi jäänyt vielä löyhemmäksi ilman vihreiden kovaa vääntöä hallituksessa. Laissa on siis yhä porsaanreikiä, joita suurimmat puolueet eivät suostuneet tukkimaan.

Nimettömyys ketjutettavissa

Yli 1500 euron lahjoittaja voidaan pitää nimettömänä antamalla lahjoitukset eri tahojen kautta (yhdistysten, sukulaisten ym). Tämän olisi estänyt yksinkertaisesti velvollisuus avoimuuteen ja kieltämällä tämäntyyppinen kiertäminen. Lain hengen mukaista menettely ei tietenkään ole.

Kampanjakatto puuttuu

Kampanjankaton puuttuminen asettaa ehdokkaat hyvin eriarvoiseen asemaan. Kampanjat kasvavat budjeteiltaan niin suuriksi, että edes läpimenneiden ehdokkaiden neljän vuoden tulot eivät riitä omiin varoihin syntynyttä aukkoa paikkaamaan ja velkojen takaisinmaksuun. Ulkopuolisen rahoituksen tarve kasvaa liian hallitsevaan asemaan. Vaalirahoitus muuttuu vaali vaalilta yhä voimakkaammin tulokseen vaikuttavammaksi. Näin erilaisten etujärjestöjen ja yritysten antama vaalirahoitus itse asiassa ratkaisee valituksi tulevat ehdokkaat.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton TT-säätiö tukee 120 000 eurolla kokoomuslaisia ja keskustalaisia. Liitto ajaa tunnetusti metsä- ja paperiteollisuuden sekä metalliteollisuuden etuja, eikä esimerkiksi uusien energiamuotojen tai pienyrittäjien ääni suuressa liitossa kuulu. Kun ilmaisia lounaita ei vieläkään ole, ulkopuolisen rahoituksen tarjoajat voivat suoraan vaikuttaa mm. Suomen elinkeinopolitiikkaan. Suurista järjestöistä vaalirahaa antavat myös mm. MTK ja SAK.

Sidonnaisuudet julki

Myös sidonnaisuudet aiheuttavat edelleen epäselvyyksiä, ja yhä löytyy monella pallilla istujia. Yleinen oikeustaju kertoo jo sen, että itselleen säätiöiden tai muiden tahojen rahaa ei saa jakaa, vaikka hyväveliverkostot sitä toisilleen jakavatkin. Intressiristiriitaa voi syntyä monella pallilla istumisessakin. "Monellako pallilla istut" voidaan vielä kysyä vielä monta kertaa suomalaisessa politiikassa.

Valvonta riittämätöntä

Vaalirahoituslain noudattamisen valvontatehtävä on Valtiontalouden tarkastusvirastolla. Pääjohtaja Tuomas Pöysti arvioi Ylen uutisissa, että ”joka osaa ja haluaa, niin pystyy tätä lakia kiertämään. Meidän valtuudet eivät ole sellaisia, että lain kiertäminen pystyttäisiin valvonnan kautta estämään. Pitkälti tässä jää asioita yleisen moraalin ja etiikan ja julkisen keskustelun kautta hoidettavaksi.”

Sosialidemokraatit, Keskusta ja Kokoomus eivät itse aio valvoa millään tavalla ehdokkaidensa vaalirahoitusta. Ei, vaikka juuri nämä puolueet ja Vasemmistoliitto saavat merkittävän osan vaalirahoitustaan ulkopuolisista lähteistä. Perussuomalaiset ja Vihreät kustantavat omat kampanjansa pääosin itse.

Avainsanat: Vaalirahoitus, tasa-arvo, ehdokkuus, eduskunta, demokratia, vaalirahoituslaki, vaaliraha.