6.1.2011

Edistystä?

Onko edistystä tapahtunut? Lapsen puhe 1992 Rion ilmastokokouksesta: http://www.youtube.com/watch?v=Djr6Wji08-0

Tässä koko puhe:
Severn Suzuki at Rio 1992

Hello, I'm Severn Suzuki speaking for E.C.O. - The Environmental Children's organization. We are a group of twelve and thirteen-year-olds from Canada trying to make a difference: Vanessa Suttie, Morgan Geisler, Michelle Quigg and me.

We raised all the money ourselves to come six thousand miles to tell you adults you must change your ways. Coming here today, I have no hidden agenda. I am fighting for my future. Losing my future is not like losing an election or a few points on the stock market. I am here to speak for all generations to come. I am here to speak on behalf of the starving children around the world whose cries go unheard. I am here to speak for the countless animals dying across this planet because they have nowhere left to go. We cannot afford to be not heard. I am afraid to go out in the sun now because of the holes in the ozone. I am afraid to breathe the air because I don't know what chemicals are in it. I used to go fishing in Vancouver with my dad until just a few years ago we found the fish full of cancers. And now we hear about animals and plants going extinct every day - vanishing forever.

In my life, I have dreamt of seeing the great herds of wild animals, jungles and rainforests full of birds and butterflies, but now I wonder if they will even exist for my children to see.

Did you have to worry about these little things when you were my age? All this is happening before our eyes and yet we act as if we have all the time we want and all the solutions. I'm only a child and I don't have all the solutions, but I want you to realize, neither do you!

You don't know how to fix the holes in our ozone layer. You don't know how to bring salmon back up a dead stream. You don't know how to bring back an animal now extinct. And you can't bring back forests that once grew where there is now desert.

If you don't know how to fix it, please stop breaking it! Here, you may be delegates of your governments, business people, organizers, reporters or politicians – but really you are mothers and fathers, brothers and sister, aunts and uncles – and all of you are somebody's child. I'm only a child yet I know we are all part of a family, five billion strong, in fact, 30 million species strong and we all share the same air, water and soil - borders and governments will never change that. I'm only a child yet I know we are all in this together and should act as one single world towards one single goal.

In my anger, I am not blind, and in my fear, I am not afraid to tell the world how I feel. In my country, we make so much waste, we buy and throw away, buy and throw away, and yet northern countries will not share with the needy. Even when we have more than enough, we are afraid to lose some of our wealth, afraid to share.

In Canada, we live the privileged life, with plenty of food, water and shelter - we have watches, bicycles, computers and television sets.

Two days ago here in Brazil, we were shocked when we spent some time with some children living on the streets. And this is what one child told us: “I wish I was rich and if I were, I would give all the street children food, clothes, medicine, shelter and love and affection.”

If a child on the street who has nothing, is willing to share, why are we who have everything still so greedy? I can't stop thinking that these children are my age, that it makes a tremendous difference where you are born, that I could be one of those children living in the Favellas of Rio; I could be a child starving in Somalia; a victim of war in the Middle East or a beggar in India. I'm only a child yet I know if all the money spent on war was spent on ending poverty and finding environmental answers, what a wonderful place this earth would be! At school, even in kindergarten, you teach us to behave in the world. You teach us: not to fight with others, to work things out, to respect others,to clean up our mess, not to hurt other creatures to share - not be greedy Then why do you go out and do the things you tell us not to do? Do not forget why you're attending these conferences, who you're doing this for – we are your own children.

You are deciding what kind of world we will grow up in. Parents should be able to comfort their children by saying “everything's going to be alright,” “we're doing the best we can” and “it's not the end of the world.”

But I don't think you can say that to us anymore. Are we even on your list of priorities? My father always says, “You are what you do, not what you say.” Well, what you do makes me cry at night. You grown ups say you love us. I challenge you, please make your actions reflect your words.
Thank you for listening.

Nyt lapset lähes 20 vuotta myöhemmin ovat yhä samojen kysymysten edessä.

Positiivista on, että otsonikerrosta tuhoavat freonit ovat käyttökiellossa, ja otsonikerros palautuu pikkuhiljaa pitävämmäksi. Mutta ilmastonmuutos etenee, kuivuus vie monin paikoin elinkeinon ihmisiltä.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan ei ole yhtä ratkaisuja, vaan monia pieniä tekoja, ja ennen kaikkea koko talouden muuttaminen toimimaan säännöillä, jotka kannustavat minimoimaan kasvihuonekaasupäästöt sekä säästämään energiaa ja raaka-aineita.

Tämä ei onnistu ilman yhteistä tahtotilaa ja ilmastolakia.

Tämä ei onnistu väittämällä turvetta uusiutuvaksi, sillä se uusiutuu niin hitaasti, että ilmastonmuutoksen kannalta sen polttaminen on hiiltä pahempaa. Silti Kokoomus ja Keskusta tätä sinnikkäästi ajavat, ja se saa suurimmat verohelpotukset.

Tämä ei onnistu jakamalla ilmaisia päästöoikeuksia yrityksille, jotka huutokauppaavat ne voitolla.

Tämä ei onnistu vitkuttelemalla ympäristöverojen kanssa. Jos saastuttajat eivät maksa toimistaan, niistä maksavat lapset. Nykyhallituksessa ei mennyt läpi ekoautojen verovapaus, vaikka se vähentäisi liikenteen hiilidioksidipäästöjä.

Kauniita sanoja on kuultu joka konferenssissa, joka vaalipuheessa. Ne eivät torju ilmastonmuutosta.

Tilanne on pahempi kuin 1992. Kasvihuoneilmiö kiihdyttää itseään, ja päivä päivältä se on vaikeampi torjua. Tarvitaan vahva tahtotila, ei vanhan teollisuuden lobbareita.

Tärkein kehitys Rion päivistä on tapahtunut teknologiassa. On syntynyut monenlaista uutta pientä teollisuutta joka ei saastuta ja uusia tapoja toimia niin että hiilidoksidipäästöjä syntyy huomattavasti vähemmän. Se on mahdollisuus joka myös synnyttää uusia työpaikkoja, jos uskallamme muuttaa vanhoja saastuttavia tapoja ja teollisuuden aloja. Teknologia ei ole este, kaikkiin haasteisiin on ratkaisu. Vain poliittinen tahto puuttuu.

Päädyin Suomentamaan tämän vetoavan puheen vuodelta 1992, kukaan ei tunnu vaivautuneen aiemmin vaikka kaikki kehuvat puhetta, ainakaan en helposti löytänyt googlesta, ei kai tarvitse olettaa että kaikki osaavat enkkua, vai mitä sanoo Suomen vihreät...? Enivei, kuulijakunta oli YK:n ympäristökokouksen osanottajat, puheesta tulikin aika kuuluisa ja tyttö opittiin tuntemaan sanoilla...
Tyttö joka hiljensi maailman viideksi minuutiksi
--------------------------------------------------------------
Hei, olen Severn Suzuki ja puhun E.C.O. :n puolesta, ( Enviromental Childrens Organisation = Lasten Ympäristö Organisaatio ). Olemme ryhmä kaksitoista ja kolmetoistavuotiaita jotka yrittävät saada aikaan muutoksen, Vanessa Suttie, Morgan Geislerin, Michelle Quigg ja minä.
Keräsimme itse rahat tullaksemme tänne 8000 kilometrin päästä kertoaksemme aikuisille että teidän täytyy muuttaa tapojanne.
Tulin tänne ilman piilotettua agendaa ja taistelen tulevaisuuteni puolesta. Tulevaisuuteni menettäminen ei ole sama kuin hävitä vaaleissa tai menettää muutamia pisteitä osakemarkkinoilla. Olen täällä puhuakseni kaikille tuleville sukupolville.
Olen täällä puhuakseni ympäri maailmaa nälkää näkevien lasten puolesta, joiden hätähuudot jäävät kuulematta. Olen täällä puhuakseni lukemattomien eläinten puolesta joita kuolee kaikkialla tällä planeetalla, koska niillä ei ole jäljellä mitään paikkaa mihin mennä. Pelkään nyt mennä ulos aurinkoon otsonikerroksessa olevien reikien takia. Pelkään hengittää ilmaa, koska en tiedä, mitä kemikaaleja siinä on. Isäni kanssa meillä oli tapana käydä kalassa kotona Vancouverissa, kunnes muutama vuosi sitten löysimme kalan täynnä syöpää. Ja nyt me kuulemme eläinten ja kasvien olevan kuolemassa sukupuuttoon joka päivä, katoavan ikuisesti. Elämässäni olen haaveillut nähdä suuria laumoja villieläimiä, viidakkoja ja sademetsiä täynnä lintuja ja perhosia, mutta nyt ihmettelen, jos niitä on edes olemassa lapsilleni nähdä.
Tarvitsiko teidän murehtia näitä asioita kun te olitte minun ikäisiäni ? Kaikki tämä tapahtuu silmiemme edessä, ja silti me käyttäydymme ikään kuin meillä olisi kaikki aika mitä haluamme, ja kaikki ratkaisut. Olen vasta lapsi ja minulla ei ole kaikkia ratkaisuja, mutta haluan teidän ymmärtävän ettei ole teilläkään. Ette tiedä miten korjata reiät otsonikerroksessa. Ette tiedä miten saada lohi takaisin ylös kuollutta jokea. Ette tiedä kuinka tuoda takaisin sukupuuttoon kuollut eläin, ja ette voi tuoda takaisin metsää joka kerran kasvoi paikalla missä nyt on autiomaa. Jos ette tiedä miten korjata, pyydän, lopettakaa rikkominen.
Täällä voitte olla omien hallitustenne valtuutettuja, liike-elämän ihmisiä, järjestäjiä, toimittajia tai poliitikkoja, mutta oikeasti olette äitejä ja isiä, veljiä ja siskoja, tätejä ja setiä, ja te kaikki olette jonkun lapsia. Olen vasta lapsi kuitenkin tiedän että olemme kaikki osa perhettä, viisi miljardia vahva, itse asiassa 30 miljoonaa lajia vahva, rajat ja hallitukset eivät sitä voi koskaan muuttaa. Olen vasta lapsi mutta kuitenkin tiedän että olemme kaikki tässä yhdessä ja meidän on toimittava yhtenä maailmana kohti yhtä tavoitetta.
Vihassani en ole sokea, ja pelossani en pelkää kertoa maailmalle miltä minusta tuntuu. Kotimaassani teemme niin paljon jätettä, ostamme ja heitämme pois, ostamme ja heitämme pois, mutta silti pohjoiset maat eivät jaa tarvitseville vaikka meillä on enemmän kuin tarpeeksi, pelkäämme jakaa ja pelkäämme päästää irti osasta varallisuuttamme. Kanadassa elämme etuoikeutettua elämää, meillä on ylenmäärin ruokaa, vettä ja suojaa, meillä on kellot, polkupyörät, tietokoneet ja televisiot, listaa voisi jatkaa kaksi päivää.
Kaksi päivää sitten täällä Brasiliassa olimme järkyttyneitä kun vietimme aikaa joidenkin kaduilla elävien lasten kanssa. Ja tämä on mitä yksi lapsi kertoi meille - "Toivon että olisin rikas, ja jos olisin, antaisin kaikille katulapsille ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, suojaa, rakkautta ja hellyyttä." Jos katulapsi jolla ei ole mitään on halukas jakamaan, miksi me joilla on kaikki, olemme silti niin ahneita ? En voi olla ajattelematta, että nämä lapset ovat minun ikäisiäni, ja että se tekee valtava eron missä olet syntynyt, että voisin olla yksi niistä lapsista jotka elävät Rion faveloissa (slummeissa). Voisin olla nälkää näkevä lapsi Somaliassa, sodan uhri Lähi-Idässä, tai kerjäläinen Intiassa.
Olen vasta lapsi mutta kuitenkin tiedän että jos kaikki rahat joita käytetään sotiin, käytettäisiin köyhyyden lopettamiseen ja ympäristöllisten vastauksien etsimiseen, mikä ihana paikka tämä maa olisi !
Koulussa, tai vaikka lastentarhassa, voit opettaa meitä käyttäytymään maailmassa. Opetat meitä olemaan tappelematta muiden kanssa, selvittämään asiat, kunnioittamaan toisia, siivoamaan omat sotkumme, olemaan satuttamatta muita olentoja, jakamaan, olemaan ahnehtimatta. Miksi sitten te menette ulos ja teette asioita joita opetatte meitä olemaan tekemättä ? Älkää unohtako miksi osallistutte näihin konferensseihin, kenen puolesta teette sen, olemme teidän lapsianne.
Te päätätte millaisessa maailmassa me kasvamme. Vanhempien pitäisi pystyä lohduttamaan lapsiaan sanomalla, -"kaikki tulee olemaan hyvin", -"teemme parhaamme" ja -"ei se maailma siihen lopu". Mutta en usko, että voitte sanoa niin meille enää.
Olemmeko edes tärkeiden asioiden listallanne ?
Isäni aina sanoo, -"Olet mitä teet, et mitä sanot". No, se mitä te teette, saa minut itkemään yöllä. Te aikuiset sanotte että rakastatte meitä, haastan teidät, antakaa tekojenne heijastaa sanojanne.
Kiitos.
Vapaa Suomennos, P.T. 29.09 2014
Puheen alkuperäinen tallenne, linkki...
https://www.youtube.com/watch?v=-Ej3zFRxN4A

23.10.2014 2:35
Panu Taskinen

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä vähennän roskapostia.
Tue vaalikampanjaani
-Pekka Haavisto
"Olen tutustunut Siruun mm. Vihreiden elinkeinopoliittisesa työryhmässä. Siru on vihreän talouden asiantuntija, jolla on näkemystä niin pk-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta kuin yhteiskuntamme isoista tulevaisuuden haasteistakin. Hänellä on myös kykyä etsiä toimiva ratkaisuja. Tällaisia päättäjiä Suomi tarvitsee."
-Ville Niinistö
"Tunnen Sirun pitkältä ajalta ja voin suositella häntä lämpimästi mitä vaativimpiin valtiollisiin tehtäviin."
-Heidi Hautala
"Tunnen Sirun hyvin vihreiden puoluehallituksen työstä. Siru olisi erinomainen kansanedustaja, hän toisi eduskuntaan uutta virtaa. Hän on aktiivinen, suorapuheinen ja luova ja hänellä on todella hyvä asiantuntemus ympäristöpolitiikassa."
-Anni Sinnemäki
"Siru on tarmonpesä, jolla on laaja asiantuntemus ja kyky keksiä luovia ratkaisuja."
-Satu Hassi