28.2.2009

Toisten ihmisten todellisuus

Voittajilla on taipumus pyrkiä hallitsemaan nykyisyyttä muovaamalla menneisyys mieleisekseen. Historia kerrotaan niin että se vastaa tapahtumia edeltäneitä tavoitteita. Konflikteille etsitään syyt ja nimetään syylliset, omille toimille muotoillaan perustelut, ja omat rikokset nimetään ylilyönneiksi, jotka kätketään tai selitetään pois.

Näin summa Jaana Hallamaa, teologian tohtori ja sosiaalietiikan professori Helsingin yliopistosta. Aseellisten konfliktien lisäksi tämä koskee politiikkaa, ja ylipäätään kaikkia vallassa olijoita.

Nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz sanoo dokumenttielokuvassa The Big Sellout: ”Kun pudottaa pommeja 50 000 jalan korkeudesta, ei näe niiden putoamispaikka eikä aiheuttanutta vahinkoa. Sama koskee taloustiedettä, kun puhumme tilastoista ajattelematta niiden takaa löytyviä ihmisiä.”

Kun poliittisia päätöksiä tehdään liikutellen miljoonia momentilta toiselle, tai leikitään organisaatiokaavion laatikoilla, ei nähdä ihmisiä näiden takana. Mitä kaikkia vaikutuksia päätöksillä on, miltä se tuntuu siitä, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa.

Nämä ajatukset seuraavat Vantaan politiikkaa, samoin pääkaupunkiseudun yhteistyön nimissä tehtyjä päätöksiä.

Koulutoimen supistukset lisäävät syrjäytymisvaaraa, ja yksikin syrjäytynyt nuori tekee säästöt arvottomiksi. Liian suurissa luokissa on vaikea keskittyä opetukseen. Säästöt eivät säästä, vaan maksavat tulevaisuudessa enemmän.

Laatikkoleikit eli organisaatiouudistukset voivat olla hyviä, kun näihin paneudutaan ja työntekijöille annetaan tuki ja resurssit toteuttaa niitä. Kun päämäärä on selvä ja hyväksytty, motivaatio on korkealla. Jos ei, uudistukset tuskin maksavat itseään takaisin, vaan lisäävät stressiä ja pahoinvointia. Organisaatio toimii juuri niin hyvin kuin sen ihmiset.

Päättäjillä tarvitaan viisautta asettua pienten ihmisten paitoihin. Viisauden lisäksi tarvitaan aikaa paneutua. Liian pieni päättäjäporukka suuren asiamäärän ääressä saa kontaktin vain papereihin, numeroihin ja kaavioihin vaistoamatta sitä miten todellisuudessa päätökset vaikuttavat. Miten ne vaikuttavat toisten ihmisten todellisuuteen.

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä vähennän roskapostia.
Tue vaalikampanjaani
-Pekka Haavisto
"Olen tutustunut Siruun mm. Vihreiden elinkeinopoliittisesa työryhmässä. Siru on vihreän talouden asiantuntija, jolla on näkemystä niin pk-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta kuin yhteiskuntamme isoista tulevaisuuden haasteistakin. Hänellä on myös kykyä etsiä toimiva ratkaisuja. Tällaisia päättäjiä Suomi tarvitsee."
-Ville Niinistö
"Tunnen Sirun pitkältä ajalta ja voin suositella häntä lämpimästi mitä vaativimpiin valtiollisiin tehtäviin."
-Heidi Hautala
"Tunnen Sirun hyvin vihreiden puoluehallituksen työstä. Siru olisi erinomainen kansanedustaja, hän toisi eduskuntaan uutta virtaa. Hän on aktiivinen, suorapuheinen ja luova ja hänellä on todella hyvä asiantuntemus ympäristöpolitiikassa."
-Anni Sinnemäki
"Siru on tarmonpesä, jolla on laaja asiantuntemus ja kyky keksiä luovia ratkaisuja."
-Satu Hassi
28.2.2009

Toisten ihmisten todellisuus

Voittajilla on taipumus pyrkiä hallitsemaan nykyisyyttä muovaamalla menneisyys mieleisekseen. Historia kerrotaan niin että se vastaa tapahtumia edeltäneitä tavoitteita. Konflikteille etsitään syyt ja nimetään syylliset, omille toimille muotoillaan perustelut, ja omat rikokset nimetään ylilyönneiksi, jotka kätketään tai selitetään pois.

Näin summa Jaana Hallamaa, teologian tohtori ja sosiaalietiikan professori Helsingin yliopistosta. Aseellisten konfliktien lisäksi tämä koskee politiikkaa, ja ylipäätään kaikkia vallassa olijoita.

Nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz sanoo dokumenttielokuvassa The Big Sellout: ”Kun pudottaa pommeja 50 000 jalan korkeudesta, ei näe niiden putoamispaikka eikä aiheuttanutta vahinkoa. Sama koskee taloustiedettä, kun puhumme tilastoista ajattelematta niiden takaa löytyviä ihmisiä.”

Kun poliittisia päätöksiä tehdään liikutellen miljoonia momentilta toiselle, tai leikitään organisaatiokaavion laatikoilla, ei nähdä ihmisiä näiden takana. Mitä kaikkia vaikutuksia päätöksillä on, miltä se tuntuu siitä, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa.

Nämä ajatukset seuraavat Vantaan politiikkaa, samoin pääkaupunkiseudun yhteistyön nimissä tehtyjä päätöksiä.

Koulutoimen supistukset lisäävät syrjäytymisvaaraa, ja yksikin syrjäytynyt nuori tekee säästöt arvottomiksi. Liian suurissa luokissa on vaikea keskittyä opetukseen. Säästöt eivät säästä, vaan maksavat tulevaisuudessa enemmän.

Laatikkoleikit eli organisaatiouudistukset voivat olla hyviä, kun näihin paneudutaan ja työntekijöille annetaan tuki ja resurssit toteuttaa niitä. Kun päämäärä on selvä ja hyväksytty, motivaatio on korkealla. Jos ei, uudistukset tuskin maksavat itseään takaisin, vaan lisäävät stressiä ja pahoinvointia. Organisaatio toimii juuri niin hyvin kuin sen ihmiset.

Päättäjillä tarvitaan viisautta asettua pienten ihmisten paitoihin. Viisauden lisäksi tarvitaan aikaa paneutua. Liian pieni päättäjäporukka suuren asiamäärän ääressä saa kontaktin vain papereihin, numeroihin ja kaavioihin vaistoamatta sitä miten todellisuudessa päätökset vaikuttavat. Miten ne vaikuttavat toisten ihmisten todellisuuteen.

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä vähennän roskapostia.