Korhosen tapaus osoitti syrjintää esiintyvän yhä yllättävissäkin paikoissa. Almamedialle tapaus toi tahran, jota maineenhallinnan pesulassa on vaikea pestä. Sen taloudelliset vaikutukset ovat vaikeasti arvioitavissa, sillä se vaikuttaa lahjakkaiden työntekijöiden rekrytöintiin, myyntiin sekä arvostukseen ja sidosryhmien luottamukseen ulkomailla.

Myös kuntavaalit toivat esille perusarvona tasa-arvon.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on myös tasa-arvokysymys: jos tyypilllisesti pätkätyösuhteessa oleva nuori nainen menettää oikeuden lastensa päivähoitopaikkaan, seuraavan pestin hakeminen onkin jo paljon haastavampaa (ja siihen liittyy myös seuraavan päivähoitopaikan löytäminen). Käytännössä se aiheuttaisi sen että osa naisista jää pois työmarkkinoilta. Ja tätähän emme toivo.

Pahinta on ehdotus perheverotuksesta: silloin vähemmän tienaavan puolison ei aina kannata mennä töihin, mikä lisää riippuvuutta pahimmillaan epätyydyttävästä suhteesta (tässä ei tarkoita etä kaikki suhteet olisivat epätyydyttäviä, mutta taloudellinen riippuuvuus voi vaikeuttaa hankalassa suhteessa elävän elämänvalintoja).

Maissa jossa perheverotus on, naisten työssäkyntiprosentti on paljon pienempi. Perheverotus on mennyttä aikaa.

Pinkki katto tuli vastaan Korhosen tapauksessa. Sitä ei paranneta Lapin Kansan vaihtuvilla selityksillä, vaan lisäämällä suvaitsevaisuutta ja monenlaisuutta.

Siru
Sirpa Kauppinen
http://www.sirunsivut.fi