Vantaata lypsettiin
Vantaa äänesti odotetusti Spondan maakauppojen puolesta. Odotetusti siksi, että Vantaa ei hevin tee mitään missä kyseenalaistaisi valtion tai muiden kuntien toimia. Vantaata lypsettiin – tällä kertaa tosin Spondan toimesta.
Rahat ulkomaille
Spondan rahat valuvat pääasiassa ulkomaalaisten omistajien kouriin. Valtio omisti yhtiöstä enää kolmanneksen vuonna 2005, ja suomalaiset kotitaloudet vain kuutisen prosenttia.
Mitä tästä opimme
Jotta toista ja kallista mokaa ei tapahtuisi, veronmaksajien rahoja voisi säästää käynnistämällä jo nyt seuraavien kehittämiskohteiden maanhankinta tai lunastusmenettely.
Vantaan olisi pitänyt ostaa maa 15 vuotta sitten, ennen yleiskaavan laadintaa. Silloin ostaminen olisi tullut halvemmaksi, ja hinta olisi ollut raakamaan tasoinen. Nyt vikinän sijaan tulee pohtia, mikä on Marja-Vantaan jälkeen seuraava kehittämiskohde? Tarvitaanko 20 vuoden kulutta maata lisää?
Vanhanen kiristää alueen hintoja
Vanhasen hallitusohjelmassa on tavoitteena kohtuuhintaiset asunnot. Vanhanen silti itse kieltäytyi kohtuuhintaisesta maakaupasta kun ei Spondan hinnoista hänen mukaansa neuvotella.
Tuomioja kirjoitti blogissaan (30.1.): "Vantaa on suostunut maksamaan käsittämätöntä ylihintaa valtion kaavoittamattomasta metsämaasta, mutta Järvenpää sentään toimii kuten hallitusohjelma kuntia kannustaa tekemään: hakemaan kohtuuhintaisuutta lunastusmenettelyn kautta. Ihan oikea, joskin aivan liian harvoin käytetty menettely, ja on valtion häpeä että sitä joudutaan käyttämään valtion omistaman maan saamiseksi kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon."
Hinta on liian korkea. Valtuusto tyytyi silti pääosin vikisemään kalliista hinnasta, ja suuret puolueet jopa jaksoivat hehkuttaa kaupan edullisuutta. Vain minä (Sirpa Kauppinen), Leena Korhonen ja Timo Juurikkala yhdenksän muun lisäksi uskoivat alan asiantuntijoiden neuvoja ja uskalsivat äänestää ylihintaa vastaan.
Kiristystä rata-rahoitus päätöksellä
Siitä huolimatta että Sponda on pörssiyhtiö, Vantaalla tulkittiin valtion politiikka sen ohjaksissa kiristykseksi: mikäli ylihintaan ei makseta, samalla viikolla valtioneuvostossa päätettävää Marjaradan rahoituspäätöstä ei tule. Tämä oli varsin spekulatiivinen ja järjetön peruste veronmaksajien rahojen tuhlaamiselle. Onko ylihinnoittelussa järkeä edes valtion kannalta?
Koko pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta Marja-Vantaan rataan pohjautuva kaupunginosa on tärkeä. Asuntotopula on huutava ja asuntojen hinnat pilvissä. Valtion taholta olisi itsensä nilkkaan sahaamista vaikeuttaa uuden alueen rakentamista kovin pahasti. Mutta pörssiyhtiö Spondalle mahdollisimman korkea hinta on sen etujen mukainen.
Hei!
Vihreässä ryhmässä myös minä (Laura Häggblom) äänestin vastaan, samoin Ulla Anttila. Tarjolla oli kaksi huonoa vaihtoehtoa, nyt valittu on todennäköisesti myös kallis. Hirvittää.
Marja-Vantaa tarvitaan ja etenkin Kehärataa on päästävä rakentamaan, että uusi alue voi oikeasti tukeutua kiskoihin.
Kauppahinta oli kallis jos sitä verrataan hallitusohjelman kirjauksiin kohtuuhintaisen asuntotuotannon tukemisesta. Nyt ostetun alueen naapurissa oli kuitenkin jo vuonna 1985 tehty pakkolunastus yli 120 markan eli 21 euron hinnalla, joten myös lunastustoimituksessa hinta olisi kohonnut korkealle. Jokainen voi itse laskea mitä pelkkä rahan arvon muutos 22 vuodessa tarkoittaisi.
Itse kannatin kaupunginhallituksessa kauppaa, koska näin kuitenkin tiesimme mitä joudumme alueesta maksamaan. Pakkolunastukseen meneminen olisi ollut ruletin peluuta veronmaksajien kustannuksella. Lunastustoimituksessa olisimme ehkä saaneet alueen 10 - 20 % halvemmalla, mutta kehäradan mahdollinen lykkääntyminen olisi saattanut aiheuttaa pahimmillaan yli 100 miljoonan tappiot. Lopputulos ei olisi ollut kenenkään ennakoitavissa.
Siinä suhteessa Siru on väärässä, että Sponda olisi hyötynyt kauppahinnasta jotenkin. Sponda maksoi alueesta joulukuussa täsmälleen saman hinnan, millä Vantaa sen nyt päätti ostaa. Kaikki hyöty meni valtion pussiin. Spondan kannalta olisi ollut kannattavampaa, että Vantaa ei olisi sitä ostanut. Yhtiö olisi silloin päässyt jalostamaan aluetta ja myymään sen myöhemmin tukevalla voitolla.
Myös Ulla Anttila ja Laura Häggblom vihreiden ryhmässä äänestivät rohkeasti maakauppoja vastaan! Eli vihreistä yhteensä viisi (Sirpa eli Siru, Timo, Laura, Leena ja Ulla) vastustivat kauppoja.
Useiden asiantutijoiden mukaan kauppahinta oli liian korkea. Ja että lunastusmenettelyn aiheuttama viivästys on aika pieni, sillä kaavoitusprosessi voi käynnistyä sen aikana. Mutta toki täyttä varmuutta tästä on vaikea sanoa - vastaavan kokoisia maan lunastuksia ei ole tehty.
Kaikella todennäköisyydellä lunastusmenettelyn kautta muodostuva kauppahinta olisi raakamaata korkeampi, mutta matalampi kuin ylihinnoiteltu kauppa. Vaikka säästö olisi "vain" parikymmentä miljoona, se on silti suuri summa Vantaan budjetissa.
Mutta asia on enää spekulaatiota: Vantaa ostaa pörssiyhtiön maat korkealla hinnalla, sillä valtuusto siunasi kaupan rahoituksen. Velan korkojen myötä kauppa syö Marja-Vantaan asuinalueen kehittämisen varoja.
Nyt tulee varmistaa että alueesta tehdään silti viihtyisä ja palvelut saadaan alueelle samaan aikaan asuntojen kanssa.
Kirjoita uusi kommentti