Vantaan Kaupunginhallituksen lausuntoon rajansiirroista saatiin maininta Sipoonkorven kansallispuistosta mukaan. Vantaan kaupunginhallitus muistutti myös kehäradan ja kehätien parantamisen tärkeydestä.

Kaikki askeleet Sipoonkorven suojelemiseksi ovat eteenpäin. Muuten koko projekti on arveluttava kuntalain ja demokratian kannalta: Vantaan tulisi luovuttaa maata jotta Helsinki voisi edes etäisen laillisesti kaapata Sipoon maata. Kuntajakolain edellytykset rajanmuutoksille eivät täyty tällöinkään, mutta kysymys on poliittinen ja siitä päättää valtioneuvosto.

"Sipooseen" rakennetaan oli kaavoittajana Sipoo tai Helsinki. Ja pitkällä aikavälillä asuntoja tarvitaan, vaikka rakentamatonta tonttimaata on YTV:nkin alueella. Pendelöinti autolla ilman rataratkaisuja ympäryskuntiin kuormittaa ympäristö ja asukkaiden terveyttä, sekä vähentää läpikulkualueiden viihtyvyyttä.

Sipoon ja Helsingin kaavoitusyhteistyö ei varmaankaan ole vaihtoehtoa: vähemmästäkin sooloilusta välit tulehtuvat. Ilman yhteistyötä ympäryskuntien kanssa järkeviä ratkaisuja liikenteen lisääntymiseen ei löydy. Pelkkä Helsinki, Espoo, Vantaa (ja Kauniainen) ei kykene ratkaisemaan työssäkäyntialueen suunnittelua yksin.

Ongelmana Helsinki-yhteistyössä tuntuu olevan se että Helsinki toimii omavaltaisesti, yllättävästi ja muista välittämättä. Vaikka Vantaalla on kovasti haluja yhteistyöhön, kaikki toimii täysin Helsingin ehdoilla. Helsingin jäykkä ja hierarkinen hallintokulttuuri vielä vaikeuttaa toimintaa.

Tukholmassa vastaava yhteistyöprosessi alkoi toimimaan hyvin vasta kun ympäryskunnat olivat laittaneet yhteistuumin ydin-Tukholman seinää vasten. Aikaisemmin se oli Helsingin-seudun kaltaista tempoilua, jossa seudun kokonaisetu jäi kantakaupungin etujen jalkoihin.

M.Sc. Sirpa Kauppinen
http://sirunsivut.fi