Opiskellessani Englannissa paikallinen professori sanoi että suomalaiset eivät pärjää koska eivät osaa ajatella kokonaisvaltaisesti. Kaavojen osaaminen ei riitä kun kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. Suomalaisopiskelijoilta puuttuu myös ajallisen perspektiivin taju.Surukseni huomasin tämän asian olevan erittäin totta TKK:ssa: Jouko Seppäsen kurssit, joissa käsitellään tieteenaloja yli rajojen ja luodaan kokonaisuuksia aina maailmankuvan hahmottamiseen saakka, on lakkautettu, koska ne eivät kuulu minkään tietyn oppituolin alaisuuteen. Pidän tätä Suomen kilpailukyvyn kannalta vahingollisena koska yhä suppeampien fakki-idioottien tuotanto on lyhytnäköistä. Esimerkiksi Ajattelun historia ja filosofia loi itselleni aivan uusia näkökulmia omaan alaani ja auttoi jäsentämään koko tieteen kenttää.

Seppänen on tuottanut yli kuusisataa julkaisua, ja yli sadan alan oppimateriaalin, perustanut Itä-Aasian tutkimusseuran ja tuonut japanin kielen opetuksen TKK:uun. Hän on opettanut TKK:ssa 70-luvulta lähtien ja kerännyt työhuoneeseensa ainutlaatuisen tieteen historian kirjaston. Nyt hänen elämäntyönsä uhkaa sedimentoitua päärakennuksen harmaisiin holveihin.

Ollila kehoittaa laaja-alaisuuteen

Jotain meille teekkareillekin kuitenkin tarjoillaan. Harvoja kokonaisvaltaista ajattelua vaativia luentoja ovat Esa Saarisen massaluennot. Edellisen luennon vierailijana ollut Jorma Ollila puhui laaja-alaisen opiskelun puolesta. Hän on itse opiskellut sekä kansantaloustiedettä että fysiikkaa ja matematiikkaa. Hän huomasi opiskeluaikanaan, että pelkkä insinööritieteisiin keskittyminen on aivan liian kapea-alaista. Opintoihin tulisi liittää laaja-alainen itsensä kehittämien ja yhteiskunnan ymmärtäminen. Numerot ovat usein insinööreillä hallussa, mutta suurin osa työssä vaadittavasta taidosta on ihmisten kohtaamista. Teollisuuden palveluksessa olemisessa Ollilaa viehättää ennen kaikkea se, että jo sinällään vaikeiden teknisten ongelmien lisäksi täytyy vielä ratkaista miten tekniset ratkaisut toteutetaan yhdessä ihmisten kanssa.

Näin ensiarvoisen tärkeitä ovat erilaiset viestinnän ja työpsykologian kurssit. TKK tarjoaakin mm. neuvottelutaitoa, puhumista, tiimityötä, väittelyä, ympäristöviestintää ja kansainvälistä viestintää. Viestinnässä ei kyse ole pelkistä sanoista, vaan ymmärtämisestä ja vaikuttamisesta. Esimerkiksi yhteinen kieli ei riitä kommunikaatioon, vaan tulee ymmärtää myös kulttuuri.

Arvojen ja vastuun kasvava merkitys

Jorma Ollila kiinnitti huomiota myös yrityskulttuurin ja yrityksen arvojen merkitykseen yrityksen tuloksen kannalta. TKK:n helmiä ovat olleet kurssit tekniikan etiikasta. Näillä kursseilla monipuoliset vierailijat aina mainonnasta kemiallisen sotimisen asiantuntijoihin herättävät pienessäkin insinöörinalussa kypsää kriittistä ajattelua. Valitettavasti näitäkään kursseja ei enää löydy Topista.

Mihin muuhun pitäisi TKK:n panostaa tukeakseen Suomen kilpailukykyä ja kouluttaakseen huippuosaajia? Ympäristö- ja yhteiskuntavastuu on laaja-alainen ilmiö, joka on myös Suomen teollisuuden tärkeitä kilpailutekijöitä. Kun halvalla työväellä, läheisillä markkinoilla tai runsailla raaka-aineilla ei voi suurennella, harvoja mutta sitäkin merkittävämpiä kilpailuvaltteja on eettinen toiminta. Suomalaisesta on itsestään selvää että esimerkiksi lapsityövoima ei kuulu yrityksen konseptiin, mutta kansainvälisillä markkinoilla se on jo tärkeä asia. Amoraalinen yritys on rahoittajalle riski. Lisääntyvät vaatimukset yhteiskuntavastuun osaamisesta aina ympäristölaskennasta maineenhallintaan ovat tulevaisuuden taitoja, eväitä, jotka tulisi olla tarjolla kaikkien teknisten alojen opiskelijoille, myös TKK:ssa, vaikka nyt näidenkin opetus on päättynyt.

Ajattelevia akateemikkoja ei synny putkesta, jossa ihminen ei pääse ajattelua kehittämään. Pelkkä matematiikka tai teorioiden ulkoa pänttääminen ei luo innovatiivista ajattelua. Monipuolinen koulutus, laaja osaamisalojen diversiteetti luovat innovaatioita ja kypsiä akateemisia ajattelijoita.