Pieni mummeli, sellainen iloisen sirkeä oli tohtori Wektsrömin vastaanotolla.
- “Sinulta on mennyt olkajänne poikki”, sanoi tohtori.
- “Sitten se pitää korjata heti, ennekuin on liian myöhäistä”, tiesi mummo. Jänteiden pääthän vetäytyvät helposti liian kauas.
- “En lähetä sinua kumminkaan leikkaukseen”, torjui tohtori. Mummo ihmetteli miksi leikkaukseen ei pääse ja tiedusteli sitä.
- “Olet liian vanha.”
- “Minkä ikäinen minun sitten pitäisi olla?”
- “Alle 50-vuotias.”
Mummo näytti epävarmalta.
- “Olen minä töissäkin vielä, vaikka eläkkeellä. Vedän jumppaa monta kertaa viikossa. Mutta työterveys ei hoida tällaista. Jos nyt käsi jää rempaksi, en voi jatkaa omaishoitajanakaan. Eikö se tule paljon kalliimmaksi jos pappa joutuu sitten vanhainkotiin?”
Tohtori kohensi silmälasejaan ja selitti hieman laskeutuen auktoriteetistaan:
- “Katsos: Jos kaikki pääsevät hoitojonoon, emme pysty täyttämään hoitotakuuta.”

Mummeli päätti varata ajan yksityiseltä. Hän kohtasi ymmärtäväisen ja huolestuneen tohtori Wekströmin yksityisvastaantotolla.
- “Olkavartesi on leikattava mitä pikimiten, ennen kuin jänteen päät lyhenevät liian kauas toisistaan. Voin varata leikausajan heti ensiviikoksi.”

Kun resursseja on vähän ja yksikkökohtaisia tavoitteita asetetaan, kokonaisnäkemys unohtuu. Terveydenhuollon tavoite on pitää ihmiset terveinä, mutta hoitohenkilökuntaa on liian vähän.

Kansantaloudellisesti terve ihminen on kuitenkin paljon parempi kuin hoitojonossa kärsivä ja työkyvytön. Vaikka ajateltaisiin vain taloutta, ihmisten hoitaminen kannattaa. Ja terve ihminen on myös onnellisempi.

Perusturvasta puhutaan paljon. Se liittyy turvallisuuden tunteeseen, luottamukseen siitä että säilyy hengissä vaikka sairastuu, joutuu työttömäksi, orvoksi tai muihin ongelmiin. Turvallisuuden tunne antaa mahdollisuuden yrittää sellaisiakin asioita joita ei muuten uskaltaisi, kuten lasten tekoa epävarmassakin elämäntilanteessa. Kovin varmaa elämäntilannetta ei edes nykyajan nuorilla pätkätyöläisillä ole.

Perusturvaan kuuluu myös mahdollisuus hoitoon. Siksi terveyskeskuksen olemassaolo myös iltaisin on tärkeää. Oli se sitten Myyrmäessä, Helsingin puolella tai Jorvissa, niin kohtuullinen matka julkisilla tulee taata sairastapauksen sattuessa. Nyt Peijakseen on liian vaikea matka vaikkapa Linnaisista. Eikä aina tärkeintä ole hienot instrumentit, vaan myös osaava lääkäri, joka ohjaa oikeisiin jatkotoimenpiteisiin tarpeen vaatiessa. Jos sairaus jää hoitamatta alkuvaiheessa, voi lasku terveydelle olla paljon suurempi myöhemmin. Vaikka onni lähtee sisältä, terveys ja turvallisuus auttavat.

Sirpa (Siru) Kauppinen