Vantaata rasittaa liian pienet koulut ja vinot väestöennusteet - eikä se tue oppimista
Vantaalla on koulutiloissa niukkuutta, mikä haittaa jo oppimista sekä järkevien lukujärjestysten tekemistä. Hevoshaan ja Tuomelan koululakkautukset ovat epäonnistuneet, ja lisänneet kustannuksia mm. aikaistamalla lähialueiden uusien koulujen rakentamista.
Sekä Nikinmäen alueen että Lounais-Vantaan koulut pullistelevat. Moni koulu on alunalkaen varattu pienemmälle määrälle kuin lapsia on nyt. Jokin mättää näissä Vantaan kasvuennusteissa, ja Kason pitää pohjata päätöksensä näihin. Arvailuja voi tehdä: voivatko rivarialueet jotka sopivat lapsiperheille, houkutella enemmän näitä, tai osataanko huomioida täydennysrakentaminen mikä on vaikkapa Hämeenkylässä iso tekijä kun omakotitonteille nousee pikavauhtia kaksikerroksisia rivareita? Liian pienet koulut vaikuttavat toistuvalta systeemivirheeltä.
Koululakkautukset eivät kannata
Koulujen merkitys paikallisyhteisiöille on erittäin suuri, puhumattakaan siitä miten saadaan asukkaat sitoutumaan asumaan täällä. Ilman sujuvaa arkea eli lähellä olevia koulu- ja päiväkotipaikkoja se ei onnistu. Näiden vuoksi suhtaudun erittäin kriittisesti koulujen lakkautuksiin.
Vaikka lapsia syntyy Suomessa yhä vähemmän, Vantaa vetää väestöä tulevaisuudessakin eikä kaupungistuminen ole lakkaamassa. Tulee kalliiksi lakkauttaa kouluja, ja sen jälkeen lisätä oppimisvaikeuksia ja lukutaidottomuutta liian ahtailla tiloilla - puhumattakaan uusien rakentamisesta lakkautettujen tilalle, varitenkin kun hyviä koulutontteja ei ei synny lisää. Koululakkautusten on myös arvioitu pikkukunnissakin vähentäneen monen kunnan vetovoimaan niin voimakkaasti, että lakkautukset ovat olleet usein kannattamattomia.
Jokivarren koulun jatkosta päätetään muutaman vuoden päästä.
Paviljonkeja tarvitaan
Nikinmäkeen varataan pavinjonki, sillä oppilaat eivät mahdu nykyisiin tiloihin. Tämä ongelma ei koske vain Nikinmäkeä: Esimerkiksi Hämeenkylän koulussa on 100 oppilasta enemmän kuin pitäisi.
Jos pavinjongit rakennettaisiin puuelementeistä Espoon tapaan, saadaan hyvää sisäilmaa, pedakokisesti kiiteltyjä tiloja, nopeasti ja vieläpä halvalla verrattuan tavanomaiseen Vantaan koulurakentamiseen. Kannattaisi kysellä Espoon mallin mukaan. Kaikki paviljongit/parakit eivät tietenkään tällaisia ole. Vantaa toteuttaa kuitenkin pääosin "yksilöllistä arkkitehtuuria" eikä pakettitaloja. Pakettitalot saattavat olla kuitenkin hyv'ksi koeteltuja ja huolella tehtyjä wau-arkkitehtuurin sijaan. Aivan liian usen wau-koulut ovat heti sisäilmaongelmissa, siitä huolimatta että ovat lähes tuplasti kalliimpia.
Kun kouluja rakennetaan ja laajennetaan, pitää varmistaa että
a) luokkatilat ovat jaettavissa äänitiivillä ratkaisuilla (esim liikuteltavat lasiseinät), ja että _kaikki_ suuret oppimisalueet ovat myös näin jaettavissa. Rehtoreilta on tullut näistä puutteista palautetta.
b) Ääni ei kulkeudu mihinkään opetustilaan, edes pienryhmätilaan.
c) Kouluruokailu on mahdollista järjestää järkevään aikaan, eli mahdutaan syömään ilman että koululaiset hotkivat ruokansa vartissa tai joutuvat ottamaan välipaloja.
d) Kalusteiksi valitaan sellaisia, jotka ovat korjattavia ja ennen kaikkea kestäviä, eikä ergonomia ja pedakokinen näkökulma (esim. pyöräliset pyörivät tuolit teinien käsissä) ei unohdu. Valitettavasti tässä on menty mäkeen ja pahasti.
Uusien koulujen kalusteiden tarinan tekee vielä surullisemmaksi se, että rikkoutuessaan korvaavat tuolit ja pöydät pitää ottaa koulun opetukseen tarkoitetuista hyvin niukista varoista. Niinpä esimerkiksi tuolit eivät riitä kaikille. Toisaalta kaikki eivät mahdu luokkaan muutenkaan istumaan, puhumattakaan paikoille mistä opetus näkyisi.
Kalusteiden korjaustoiminta on teoriassa siirtynyt hyvinvointialueelle, eikä toimi.
***
Avainsanat: peruskoulu, koulurakentaminen, sisäilma, kalustus, arkkitehtuuri, pavinjongit
Kirjoita uusi kommentti