Helsingin sanomissa 12.2.24 oli kirjoitus kokemuksesta potilaan omaisena ja siitä, miten Belgiassa vaikutti saavan Suomea paljon paremman inhimillisen ja potilaslähtöisen kokemuksen lääkäreiltä. Omainen koki, että Suomessa ei lääkärillä ole aikaa potilaalle eikä ainakaan omaisille.

  Terveyskeskuslääkärinä Suomessa täytyy todeta että olen samaa mieltä. Minulla ei nimittäin ole aikaa potilaan hoitamiseen kun iso osa ajastani kuluu tietokoneen hoitamiseen. Annas kun kerron.

  Potilaan saapuessa vastaanotolleni haluaisin mielelläni tutustua potilaan sairaskertomukseen, koska potilaan aiemmat tutkimukset, löydökset ja hoidot vaikuttavat siihen mitä voin tehdä potilaan hyväksi, sekä monesti muut sairaudet ja lääkitykset voivat asettaa hoidolle rajoitteita. Teknisesti en kuitenkaan saisi avata potilaan sairauskertomusta ennen kuin hän saapuu vastaanotolle. Mielestäni hyvä hoito kuitenkin ylittää byrokratian tarpeet tässä. Tai sitten kutsun potilaan huoneeseen, kysyn saanko avata potilaskertomuksen ja pyydän häntä istumaan hiljaa vieressäni 1-4 minuuttia kunnes olen lukenut tarpeelliset taustatiedot.

  Mutta asia ei ole näin suoraviivaista. Soten myötä Kanta-informointi täytyy tehdä uudestaan vuoden alusta alkaen ennen kuin saan selata myös sairaalan potilastekstejä. Potilas on jo erittäin todennäköisesti saanut Kantainformoinnin aiemminkin, mutta nyt se on tehtävä uudestaan, todennäköisesti jo kolmatta kertaa potilaan kohdalla. Joten suljen sairaalatekstien selauksen, klikkaan potilaan henkilötietoja, klikkaan ”näytä lisää” jotta pääsen kunnolla henkilötietoihin. Valitsen potilasinformoinnit, valitsen Kanta-informoinnin, laitan ruksin että potilasta on informoitu, klikkaan ok, suljen henkilötietosivun, klikkaan suppean henkilötietokohdan piiloon että näen lukea potilaskertomusta ja nyt voin taas lukea sairaalatekstejä.

  Jos haluan lukea meillä terveyskeskuksessa kirjattuja potilaan tietoja ennen vuotta 2023, on minun avattava uudestaan potilaan vanha potilaskertomus. Ja valittava syy miksi haluan kertomuksia selata. 10 sekuntia myöhemmin vanhat potilastiedot ovat auenneet ja enää täytyy valita potilastekstit selattavaksi, jonka latautumisen odottelu kestää 3-15 sekuntia riippuen kuinka paljon tekstejä on. Miksi meillä on 2 erillistä potilastietojärjestelmää saman terveyskeskuksen sisällä eikä potilaan tekstit ole yhdessä paikassa? Noh, meillähän on vain 1 potilastietojärjestelmä, mutta koska meidät yhdistettiin Soten myötä toisen kaupungin samaan potilastietojärjestelmään, potilaan tekstit eivät siirry mukana. Eikä potilaan lääkelista. Haluan sanoa tämän uudestaan: siirryimme samasta potilastietojärjestelmästä samaan potilastietojärjestelmään, mutta potilaan tekstien ja lääkityksen siirtyminen on mahdotonta. Kuulostaako tämä potilasturvalliselta? Ei ainakaan minusta.

  Päädyn kirjoittamaan potilaalleni reseptin ihottumaan kortisonivoiteesta ja perusvoiteesta sekä ajoittaiseen selkäkipuun Buranan. Kortisoni hoitaa ärhäkämmän ihottuman ja perusvoide (ihan vaan kosteusvoide) estää ihottumaa uusimasta. Koska meidän terveyskeskuksessa potilaalle ei ole aiemmin tehty reseptiä, potilastietojärjestelmä ilmoittaa, että minun on tiedotettava potilasta reseptin sähköisestä olemassaolosta. Vaihtoehtojahan tälle ei ole ollut vuosiin, mutta tiedotuksen tarve ei näemmä pääty koskaan. Jos teen internetin katketessa paperireseptin tai soitan apteekkin tehden puhelinreseptin, päätyy resepti sähköiseksi apteekin toimesta ennen lääkkeen luovutusta.

Tehdessäni reseptiä perusvoiteesta minun täytyy painaa kohtaa ”erillisselvitys”, valita liukuvetovalikosta ainoa siellä oleva vaihtoehto eli ”Pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon”, sitten laitan rastin jossa vakuutan kunniani ja omatuntoni kautta tämän. Aiemmin tätä erillisenä ikkunana aukeavaa lisäselvitystä ei tarvinnut tehdä, sillä erillisselvitys on vuosikymmeniä vanha keksintö jonka kone täyttää automaattisesti. Mutta nyt se on rakenteinen ja täytettävä itse, aina. Kirjoittaessani Buranaa minun on pidettävä huolta etten käytä lyhenteitä kuten ”1 tabl 3 kertaa vrk:ssa” tai apteekin on avattava lyhenteet. Lyhenteitä potilasresepteissä ei ole enää vuosiin sallittu, potilashan hämmentyisi tuosta. Sitten tuplakirjanpitona kirjaan tämän vielä rakenteisena lääkelistalle. Annosohjeen ensimmäiseen laatikkoon kirjoitan 1, seuraavasta valitsen liukuvalikosta ”tabletti”, kolmanteen kirjoitan 3. Paitsi että aloitin kirjaamaan Buranan annosta säännöllisen lääkityksen lehdelle, joka avautuu ensimmäisenä, joten valitsen tarvittaessa otettavan lääkityksen lehden, jolloin minun on kirjattava nämä tiedot uudestaan. Perusvoidetta lääkelistalle kirjatessani näiden toimien lisäksi valitsen liukuvetovalikosta vaihtoehdon numero 13 ”iholle”. Buranan ohjelma onneksi tietää kuuluvan suuhun. Tämähän on äärimmäisen tärkeää, koska miten muuten voidaan varmistua ettei hoitaja joskus potilaan osastohoidon aikana laitakin perusvoidetta korvaan, ihonsisäisesti tai suuhun. Kaikki pitää kirjata tarkasti. Ja rakenteisesti.

  Huomannet termin ”rakenteinen”. Tämä tarkoittaa vapaan tekstin sijaan rasteja, liukuvetovalikkoja ja useita ruutuja joihin kuhunkin kirjataan niiden oma osuutensa tiedoista. Yllä kuvaamani esimerkki Buranan lääkelistalle kirjaamisesta on miten rakenteinen kirjaaminen toimii. Rakenteisesta kirjaamisesta piti tulla terveydenhuollon Suuri Vapahtaja. Toistaiseksi se ei ole siunannut meitä muulla kuin ylimääräisellä työllä kirosanojen saattelemana. Tarkoitus on toki ollut hyvä. Enää se on toteutusta vaille. Ajatuksena nimittäin oli, että Suomen terveydenhuollon eri potilastietojärjestelmät osaisivat tämän myötä keskustella keskenään ja myös potilaan sairausdiagnoosit sekä lääkitykset siirtyisivät järjestelmästä toiseen. Useampi vuosi myöhemmin tätä edelleen odotellaan. Mielestäni pelkän tavallisen tekstin ”Sairauksina: Verenpainetauti, iskias, psoriasis. Lääkityksenä: Amlodipin 10mg 1x1 sekä tarvittaessa Burana 600mg 1x1-3, Bemetson x1-2, Tacrolimus x1-3” siirtyminen olisi riittävä ja huomattavasti helpommin ja nopeammin toteutettava kuin teknisesti moninkertaisesti monimutkaisempi rakenteinen järjestely, jota varten pitää perustaa suuria työryhmiä ja kokoustaa vuosikaupalla. Tai jos rakenteinen tapa on silti parempi tapa niin voitaisiinko tämä yksinkertaisempi tapa toteuttaa sitä odotellessa? Tällä hetkellähän luotamme potilaan perussairauksien tietämisessä siihen, että kaikki edelliset tekstien kirjaajat olivat luetelleet saman pitkän sairausdiagnoosilistan ilman sen hetkistä tilannetta koskevien sairauksien poisjättöjä. Voin kokemuksesta kertoa, että tämä on väistämättä jonkinlainen rikkinäinen puhelin, josta diagnooseja tippuu pois. Ja vaikka ei tippuisi niin mitä virkaa se ajaa, että jokaisen lääkärin ja hoitajan on joka tekstin alussa lueteltava tämä sama litanja, joka voisi lukea erillisellä lehdellä tavallisena tiiviinä tekstinä? Potilaat itse eivät valitettavasti usein muista kaikkia sairauksiaan ja lääkityksiään, etenkään lääkärityön vaatimalla tarkkuudella.

  Potilaan poistuttua huoneestani päätän uusia reseptejä hetken. Eräs potilas uusii verenohennuslääkitystään. Klikkaan erillisselvitystä, valitsen liukuvetovalikosta ”ei erillisselvitystä”, klikkaan ok. Nyt voin uusia reseptin. Kun potilas seuraavan kerran uusii tämän reseptin, on sama tehtävä uudestaan. Kone ei muista tätä erillisselvitysvalintaa.

  Ennen seuraavaa potilasta ehdin vielä katsoa hoitajan työlistalleni lisäämän rutiininomaiset verikokeet. Kaikki on kunnossa, kirjaan näin. Sitten kirjaan potilaan kaikki tiedossa olevat diagnoosit, tietysti rakenteisesti, tähän kirjaukseen. Asiasisältö kirjauksessani vei 2-3 riviä tekstiä, mutta jokainen rakenteinen diagnoosi vie useamman rivin. Olennaisen löytäminen potilaskertomuksesta myös näiden myötä luonnollisesti hankaloituu kun tarpeetonta täyttötekstiä on jokaisessa kirjauksessa, mutta ei auta marmattaa sillä osa terveydenhuollon rahoituksesta on sidottu jatkossa diagnoosien kirjaamisen määrään. Byrokratiaa on palveltava.

  Seuraava potilas tarvitsee eläkkeensaajan hoitotukea varten C-todistuksen Kelalle. Eläkkeensaajan hoitotuen saaminen riippuu potilaan tarvitsemasta avuntarpeesta. Esimerkiksi potilas, joka tarvitsee kotisairaanhoidon käyntejä 3 kertaa vuorokaudessa pystyäkseen asua kotona vanhainkodin sijaan, on tähän oikeutettu. C-todistukseen kuuluu 3 sivua, ensimmäisessä on sairaudet, niiden hoidot ja nykyoireet. Toisella sivulla on potilaan avuntarve eri toimissa kuten liikkuminen, henkilökohtainen hygienia, lääkityksestä huolehtiminen ja muisti. Kysyn nämä potilaalta, koska en voi tietää miten pyykkien tekeminen ja suihkussa käynti sujuvat kotona. Kirjaan mitä potilas sanoo, koska tarkistaakaan en sitä voi. C-todistuksen kolmannella sivulla kysytään oliko edellisen sivun avuntarveosiossa avuntarvetta. Ihmettelen hetken itsekseni miksi Kelan virkailija unohti äsken lukemansa eikä voi sitä tarkistaa sivua kääntämällä.  Kapinallisena laitan ruksin ”kyllä” kirjoittamatta missä kohdissa apua tarvittiin. Tulostan paperit ja kerron potilaalle, että hänen pitää täyttää oma vastaava paperinsa, missä kysytään samat avuntarpeet uudestaan. Jos teen C-todistuksen hoitokodissa käydessäni, hoitajat antavat minulle tämän potilaskappaleen avuntarveosion valmiiksi täytettynä, minkä kopioin C-todistukseen.

  Pysähdyn hetkeksi pohtimaan, mihin tässä lääkäriä tarvittiin. Ihmisellä voi olla useita sairauksia tarvitsematta apua arjessa pärjäämiseen. Toisaalta 95-vuotias kotona asuva eläkeläinen saattaa tarvita apua monissa asioissa ilman sen suurempia sairauksiakin. Eläkkeensaajan hoitotuen määrä perustuu avuntarpeeseen, ei sairauksiin. Eli mihin minua tässä lääkärinä edes tarvittiin?

  Mutta ei ole aikaa jäädä tätä pohtimaan sillä seuraavat potilaat odottavat.

  Lopulta kun päivän potilaat on käsitelty, siirryn uusimaan lääkereseptejä. Klikkaan reseptiuusintalistaa, painan erillistä nappia että aloitan vanhimmista reseptiuusintapyynnöistä uusiempien sijaan. Valitsen reseptin ja potilaan tekstit aukeavat 5 sekuntia myöhemmin. Uusittavana on 3 verenpainelääkettä ja 2 diabeteslääkettä. Haluan tietää että onhan potilaan sairaudet asiallisesti hoidossa, joten avaan potilastekstit, odotan 5 sekuntia niiden aukeamista, ja 5-20 sekunnin pikaselaamisella näen, että potilaan hoito on ollut asiallista. Uusin reseptit. Kone ehdottaa että potilaalla on muissa kuin uusimissani lääkkeissä vähämerkityksellisiä lääkeyhteisvaikutuksia, klikkaan ne pois, kuten jo aiemmatkin lääkärit ovat tehneet ne reseptit kirjoittaessaan kun totesivat ettei estettä lääkkeiden yhteiskäytölle ole. Kone lähettää jokaisen näistä viidestä reseptistä erikseen lääketietokantaan, odotusaika on 3 sekuntia per resepti eli yhteensä 15 sekuntia. Nyt rakenteisesti kirjaan nämä lääkkeet lääkelistalle, koska vanhat lääkelistat eivät automaattisesti tähän uuteen siirtyneet. Kone ilmoittaa taas samat lääkeinteraktiot jotka äsken klikkasin pois, teen niin uudestaan. Suljen potilaan tekstit ja otan seuraavan reseptiuusinnan käsittelyyn.

  Pohdin taas hiljaa itsekseni tätä tehdessä, miksi ei ole automatisaatiota potilaan käydessä vuosikontrollissa (yksinkertainen rasti ”vuosikontrolli”), jonka myötä potilaan säännölliset lääkereseptit olisivat voimassa vuoden ja vuoden täytyttyä potilaalle tulisi tekstiviesti ”tule vuosikontrolliin”. Mainittakoon että vuosikontrolli tarkoittaa lähinnä että potilaan verenpaineet, sokeriarvot, kolesterolit yms ovat kunnossa, ei välttämättä lääkärikäyntiä eikä kaikki tarvitse joka vuotisia kontrolleja.

  Viimeksi työpaikkani lääkärikokouksessa sanoessani, että käytän 30-40 minuuttia viikossa reseptien uusimiseen jonka konekin sen voisi näillä ehdoilla tehdä, ihmettelivät kollegani miten teen sen niin nopeasti. Mielummin ottaisin tuon työn tilalle yhden potilaan lisää.

  Päivän päätteeksi tarkastan vielä terveyskeskukseen lähetetyt palautetekstit sairaalasta. Usein nämä ovat rutiinikäyntejä, joista välttämättä muu kuin kyseisen alan erikoislääkäri ei osaa arvostaa hoitopäätöksien nyansseja. Lähes ikinä näissä ei ole mitään, jota minun terveyskeskuslääkärinä tarvitsisi juuri nyt lukea, ja tämä onkin onni sillä aikaa minulla ei siihen ole. Mutta tekstit eivät siirry meidän tietojärjestelmäämme ellei lääkäri avaa niitä ja klikkaa ”ok”.

  Joskus kuitenkin minun sairaalaan lähettämäni potilaan saapunut sairaalapalauteteksti kiinnostaa, mitä potilaalle tehtiin, jotta voin kehittyä lääkäriammatissani. Se ei kuitenkaan automaattisesti minulle lähettävänä lääkärinä saavu, muutamistakin eri syistä, vaikka tarkoitus olisi. Jos saan itselleni toisen lääkärikollegan palautteen jossa näyttää olevan hyödyllistä tietoa ammattiosaamista kehittämään, tulostan sen ja ojennan sen hänelle, sillä muutoin hän ei tätä palautetta tule ikinä saamaan.

  Harkitsen vielä ajopäiväkirjan täyttämistä omalla autolla ajamistani hoitokotikäynneistä, mutta uudet vaatimukset yksityiskohtaisesta kirjaamisesta lähtö- ja saapumisosoitteen kanssa muuttaa mieleni. Saamani vähäinen korvaus ei ole kirjaamisajan arvoista. Olen muutenkin taas kerran ylityötunneilla, eikä ylityötunteja saisi johdon mukaan kertyä.

  Lopetan päivää ja menen sairaanhoitopiir- anteeksi sotealueen intranettiin, valitsen henkilöasiat -> HR-työpöytä -> siirry HR-työpöydälle -> Timecon -> kirjaan tunnukseni -> valitsen työajan ilmoituksen ja klikkailen kellotaulua, painan sisään, klikkailen kellotaulua ja painan ulos.

Jos tämän kaiken lisäksi pitäisi potilaan omaisen huolia ja kysymyksiä ehtiä kohtaamaan niin voin sanoa, että aika työpäivässä ei riitä. Kerran jo itseni burn outtiin saattaneena täytyy todeta että kaikkeen en pysty. Jo minun 10 vuoden lääkäriurani aikana potilasmäärät ovat vähentyneet 10-12:sta potilaasta päivässä noin kuuteen. Vaikka tähän on muitakin syitä, niin tietotekniikka ei ole tätä asiaa helpottanut vaan päinvastoin.

  Jos joku tätä tekstiä haluaa jakaa niin näin voi vapaasti tehdä. Niin pitkä kuin tämä teksti olikin, oli se vain pintaraapaisu tähän ATK- ja byrokratiaviidakkoon minkä kanssa joudun terveyskeskuslääkinä joka työpäivä taistelemaan. Kaikki kehityspalaute torpataan sanoin ”Laki vaatii tämän nykyään” ja ”Saapunut palaute että toiminta liian työläästi käytettävissä. Asia onnistuu painamalla nappia X, sitten mene kohtaan Y, valitse Z, mene välilehdelle Ä, paina Ö. Ongelma täten ratkaistu ja tämä palaute käsitelty loppuun.”.