HSL:n ongelma on korona tuoman etätyön aiheuttama matkustajakato (- 7-8%), minkä vuoksi kunnat ja valtio ovat joutuneet tukemaan HSL:ää, palveluja on karsittu ja HSL on ottanut velkaa. Talousvaikeudet jatkuvat niin kauan matkustajamäärä ei palaudu koronaa edeltävälle tasolle.

HSL vertailee neljää eri lippujärjestelmää, ja kysyy kunnilta mielipidettä.

Tässä mallit:

Yhdistetty D-lippu C:n kanssa

• Edistää kestävien kulkutapojen käyttöä tasaisimmin tutkituista malleista. 
• Mallien kesken pienimmät vähenemät Helsingin kestävien kulkutapojen käytössä, sekä automatkojen lisääntymisessä. 
• Toisaalta pienin kestävien kulkutapojen lisääntyminen Espoossa ja Vantaalla. 

Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos +0,35 %. 

• Alueellisesti polarisoivin malli
• Tasahinnan (malli 4) kanssa eniten kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä (jos ei huomioida tasahinnan psykologista vaikutusta). 
• Lisäys keskittyy vahvemmin pääkaupunkiseudulle, kuin tasatariffissa. 
• Helsingissä suurin pudotus kestävien kulkutapojen käytössä tutkituista malleista. Eniten kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä malli Tuusulassa ja Siuntiossa.
• Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos +0,49 %

• Tämä lisää vähiten kestäviä kulkutapoja ja joukkoliikenteen käyttöä.
• Lisää hitusen kestävien kulkutapojen käyttöä A-vyöhykkeellä eli keskustassa ja lisää vähiten kestävien kulkutapojen käyttöä muualla.
• Jakaa Helsingin eri vyöhykkeille, esimerkiksi Pakilasta Käpylään tai Pasialsta Haagaan ei pääse "sisäisellä" lipulla. 
• Vähentää selvästi AB-rajan ylittäviä matkoja, mm. itämetron käyttö laskee.
• Lisää segregaatiota.
• Vähentää työvoiman liikkuvuutta.
• Monimutkaisin hinnoittelumalli.
• Keskustan kaupallisten palveluiden kiinnostavuus laskee. 
• Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos on vain +0,27 %.

Tässä mallissa Helsingin keskun asukkaille tulee oma sisäinen lippu, samoin B-vyöhykeellä omansa. Keskustan ja muun alueen välille muodostuu vahva segregaatioraja. Tässä parhaiten tienaavalle keskustan äänestäjäkunnalle luodaan tavallaan oma alennuslippu. 

Lainatakseni HS keskustelua "Helsingissä osa päättäjistä intoilee monimutkaisen hinnoittelun taktiikasta, koska lyhyiden matkojen hinnat nousisivat!" (Samu Salmi, HS 11.7). 

• Eniten kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä (malli 2. ABC-vyöhykemallin kanssa). Tässä ei ole vielä mukana yksinkertaisuuden lisäävää vaikutusta. 
• Eniten kehyskunnissa kestävien kulkutapojen käyttöä lisäävä Kirkkonummella, Keravalla ja Sipoossa. Väntetää HJelsingin ydinkeskustan kestäviä kulkutapoja toiseksi vähiten. 
• Tasavertainen, vyöhykkeet eivät jaa kuntaisia eriarvoiseen asemaan.
• Tasahinta olisi 3,1e (kertalipun AB-vyöhykkeen hinta nousisi 30 senttiä) ja sillä pääsee liikkumaan kaikkialla.  

• Tasahintaa sai eniten kanantusta asukkailta HSL:n kyselyssä, jopa AB-alueella missä lipunhinta nousisi eniten. Vain A-vyöhykkeellä eli ydinkeskustassa se sai selkeän vastustuksen.
• Tasahinta on yhteiskuntataloudellisesti kannattavin.
• Tasahinta vähentää segregaatiota. Pääradan varsi Kehä-rata Martinlaaksosta itään olisivat samanarvoisessa asemassa. (Espoo suunnitteli muutenkin AB-lipun alueen laajentamista reippaasti).
• Nostaa kuntaosuuksia kuumakunnissa reippaasti, koska sieltä siirrytään suhteellisesti paljon autosta joukkoliikenteeseen. Tämä on ongelma pienten kuntien budjetille.

• Tulee vahvistaa MAL-sopimuksella ja kaavoituksella että yhteiskutanrakenne ei hajaudu hyvien joukkoliikenneyhteyksien ulkopuolelle. 
• Ei tarkoita uusien joukkoliikenneyhteyksien luomista kehyskuntien haja-asutukselle, vaan sitä että joukkoliikenne tulee kilpailukykyiseksi autolle.
• Edistää kehäradan ja pääradan asemanseutujen rakentumista.
• Teknisesti halvin ylläpitää.
• Kestävien kulkutapojen matkamäärän muutos +0,47 % ilman että huomioidaan yksinkertaisen lisäävää vaikutusta. Pelkkä Helmet-malli ei sitä huomioi. 

Se, mitä HSL:n tasahinnan laskelma ei huomioi, on helppokäyttöisyyden vuoksi saadut uudet käyttäjät. Tämä psykologinen yksinkertaisuus on tuonut mm. Pariisissa lisää käyttäjiä runsaasti. Siksi tasahinta on tehokas verrattuna monimutkaisempiin mallehin. Erilaisia lipputuotteita on nyt 126, ja harva tuntee ja osaa käyttää näitä järkevästi. Tutkimuskatsausta tasahinnoittelun vaikutuksiin ei ole tehty, joten se tulisi teettää.

Tasahinta estäisi tehokkaimmin palvelun karsimisen ja lipunhintojen korotusten kierteen. Jos tasahintaan olisi siirrytty heti koronan alussa, oltaisiin säästetty satoja miljoonia euroja. Mitä pidempään tässä jumitetaan, sitä enemmän HSL tekee tappiota.

Tasahinnassa haasteelliseksi voi osoittautua rajut kuntien maksuosuuksien korotukset kehyskunnissa. Tasahinta voi kuitenkin olla tehokkain tapa estää palveluiden karsimisen ja lipunhinnan korotuksen kierre, ja pitää pitemmällä aikavälillä lipunhinta myös nykyisellä AB-vyöhykkeellä kohtuullisena.

Jos tuntuu epäreilulta se, että pitkä ja lyhyt matka ovat yhtä kalliita, pitää muistaa että varsinaiset liikennöinnin kustannukset ovat halpoja junassa ja metrossa, kalliimpia busseissa ja korkein hinta on keskustan vanhassa ratikassa.

Hiilitaseeltaan matkustajia eniten keräävä hintamalli on luonnollisesti paras. Se myös vähentää tehokkaimmin ruuhkautumista ja sen aiheuttamia kustannuksia kunnille ja kansantaloudelle.

Tukholmakin kipuili vuosia vyöhykemalleissa kunnes päätyi simppeliin ja toimivaan tasahintaan.

Vertailu nykymalliin

• Erilaisten alennusten kanssa erilaisia lippulajeja on 126.

Vaikutukset kuntien kustannuksiin:

Nykyisen kuntaosuusjärjestelmän sisällä kustannuksia jaetaan kuntalaisten joukkoliikenteen käyttömäärien mukaan. Kun lippujen hinnat laskevat, joukkoliikenteen käyttö lisääntyy, mikä kasvattaa kunnalle kohdistuvia kustannuksia.

• Kaikissa malleissa Helsingin ja Kauniaisen kuntaosuus laskee ja muiden kuntien kuntaosuus nousee.
• Kuntaosuuksien nousu vaihtelee noin 0,1 – 3 miljoonan välillä.
• Kehyskunnissa tämä vastaa noin 14 – 55 % nousua kuntaosuuksissa ja Espoossa ja Vantaalla noin 1 – 4 % nousua.

Saksassa vähennettiin riippuvuutta fossiilisista ja bensan hinnan noususta siirtymällä 9 euroa matkat/kk kaikila julkisilla (junat, bussit, metrot , ratiakt jne). Julkisten käyttö nousi reippaasti. 

Nyt täytyy toivoa, että Helsingin keskustan päättäjät eivät ala osaoptimoimaan omien jäänestäjiensä lipunhintaa tavalla, joka vähntää koko joukkoliikennejärjestelmän kannattavuutta, ja luo riskin huomattavasti korkeammille lipunhinnoille ja huonommalle palvelutasolle tulevaisuudessa. Pitää muistaa että myös AB-alueella tasahinta sai eniten kannatusta.

Jos matkustajia ei saada hinnoittelulla takaisin, joukkoliikennejärjestelmä joutuu kierteeseen, jossa lipun hinnat korottuvat ja palveluita karsitaan - ja matkustajat vähenevät edelleen. Joukkoliikennejärjestelmä kutistetaan. 

***

Avainsanat: HSL, tariffiuudisstus, tasahinta, hinnoittelumallit, pääkaupunkiseutu, kilpailukyky