Valtuusto seuraa onnistumista tärkeissä asioissa tavoitteilla ja mittareilla. Tässä linkki arviointikertomukseen. 

Joskus menemme vähän huti siinä, että sekoitamme keinot ja tavoitteet. Keinoja ovat selvitykset ja ohjelmat ja sellaiset. 

Osa ohjaa pieleen. Vantaan tavoitteena on pitää kotona-asuvien ikäihmisten osuus keinotekoisesti tietyssä prosentissa. Tämä ei huomioi tarpeita, joten kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä syntyy siitä, että liian huonokuntoiset ikäihmiset kaatuilevat kotona, ja kuormittavat päivystystä ja terveysasemia. Hoivapaikka pitäisi saada kaikille jotka sitä tarvitsevat. Kotona asumista voi lisätä vain riittävällä ikäihmisten kuntoutuksella, joka aidosti vähentää tarvetta tuelle. Vaikka hoiva siiryy hyvinvointialueen järjestettäväksi pian, sen onnistumista ja riittävää rahoitusta pitää seurata.

Osa mittareista on näennäisiä. Esimerkiksi se että tilat on teknisesti kunnossa, ei kerro sisäilman aiheuttamasta terveyshaitasta mitään. Terveyshaitan määrää ei seurata, vaikka sen seuraaminen olisi ilmaista.

Vantaan kustannuksia varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa halutaan pitää mahdollisimman alhaisina. Mutta onko opettajan oikeasti taloudellisesti tehokkainta? 

Jos katsotaan toimeentulotuen määrää, niin sepäs on sitä suurempi, mitä vähemmän kunta satsaa peruskouluun. Kunnan talouden kannalta voisi ollakin parempi investoida siihen että lapset oppivat lukemaan ja pärjäävät opinnoissa ja työelämässä. 

Sitten sellainen tärkeä asia: joka välissä tavoitteita ei kannata muuttaa. On tärkeä seurata miten kehitys menee. Eikä vain heivata vaikeita tavoitteita pois.