Vuosi sitten olin mukana järjestämässä seminaaria kouluväkivallasta. Tässä seminaarista koottu Ongelmia - ratkaisuja -dokumentti.

Ensin kalvo (yksi monista hyvistä) minkä bongasin KT Satu Haapakankaan toisesta esityksestä, joka löytyy myös youtubesta. Satu Haapakangas on tutkinut kouluväkivaltaa ja erityisesti poikien väkivaltarakenteita. Satu toimii vanhemainliitossa.

WEBINAR: RATKAISUJA KOULUVÄKIVALTAAN, VANTAA 1.10.2020 klo 18:00-20:00

Tilaisuuden järjestäjät: Sirpa Kauppinen ja Arto Mieskolainen

Verkkotapahtuman aikana löydettyjä koulukiusaamiseen sekä kouluväkivaltaan liittyviä haasteita ja ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi:

1. Huomaamaton toisen välinpitämätön tai alentava kohtelu, johon me kaikki välillä syyllistymme

• Tietoisuuden kasvattaminen

• Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen aikuisten jatkuvalla esimerkillä

• Lasten opettaminen (kotona ja koulussa) huomaamaan kiusaaminen ja puuttumaan siihen

• Keskustelu lapsen kanssa siitä, miten tämä voi itse omassa kouluyhteisössän tukea hyvää kulttuuria.

• Kouluvalmiuksien tukeminen jo varhaiskasvatuksesta alkaen

Jatkokysymys: Millaisella prosessilla tämä toteutetaan ja mitä tahoja se vaatii?

1. Ei puututa heti, vaan menee päiviä, joka on lapselle rankkaa

Jatkokysymys: Miten prosessi saataisiin nopeammaksi? 

1. Opettaja tai muu aikuinen ei huomaa lapsen hätää eikä reagoi tämän voimakkaaseen tunnetilaan, lapsi jää näkymättömäksi ja menettää uskonsa aikuisiin

• Huolehditaan siitä, että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi mahdollisimman nopeasti 

• ”Korvia” tai muita vapaaehtoisia kouluun.

Jatkokysymys: Miten tämä käytännössä tapahtuu?

1. Lapsi ei halua kertoa vanhemmilleen kiusaamisesta, jotta ei kuormittaisi heitä

• Vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten suhtautuu lapseen, kun tämä kertoo kiusaamisesta. Tärkeää sillä hetkellä on näyttää lapselleen rakkautensa ja huolehtia siitä, ettei lapsi tulkitse vanhemman surullista tai vihaista tunnereaktiota itseensä kohdistuvaksi. 

• Tulee myös kiinnittää huomiota siihen, miten vanhempi puhuu kiusaajalle, ei syyllistetä lasta vaan puhutaan toiminnasta, tuomitaan teko, mutta ei koskaan lasta.

Jatkokysymys: Miten tämä käytännössä aloitetaan, ja miten tätä tietoa ja reflektiota saadaan levitetyksi?

1. Syyllistetään ja rankaistaan kiusaajaa, eikä syvennytä selvittämään mistä kiusaaminen johtuu

• Keskustellessa kiusaajan kanssa lähtökohdan tulee olla se, että kiusaajan teko oli väärin, mutta kiusaaja itse ei ole paha ihminen. 

• Pyritään löytämään syy käytökselle. Annetaan kiusaajalle tilaa ja mahdollisuus tulla kuulluksi. Autetaan häntä itse oivaltamaan sosiaalisesti reilumpia toimintamalleja.

• Keskustellaan, haluaako johtaa ryhmää väkivallalla vai hyvävallalla (vai mikä se oli siellä kalvoissa).

Jatkokysymys: Miten tämä käytännössä toteutetaan ja ketkä ovat mukana prosessissa?

1. Maahanmuuttajalasten kohdalla rasismi ja ennakkoluulot ovat syy sekä kiusaamiselle, että kiusatuksi tulemiselle. He ovat haavoittuvimmassa asemassa, koska tarvitsevat taustansa vuoksi ylipäätään enemmän tukea

• Kodin ja koulun tiivis yhteistyö. Opettajat ovat tärkeässä asemassa siinä, että tieto tilanteesta ylipäätään menee vanhemmille. 

• Maahanmuuttajalasten äitien kielitaitoon panostaminen

• Useiden maahanmuuttajalasten äidit ovat kotona ja heitä tulisi kannustaa osallistumaan aktiivisesti koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön, esimerkiksi osana koulun hyvinvointityötä välituntivalvojina

Jatkokysymys: Miten huomataan kiusattujen riskiryhmät ja miten riskejä voidaan ehkäistä? Miten maahanmuuttajia tuetaan käytännössä?

1. Kukaan ei oikeasti huomaa, että joku lapsista kokee tulevansa kiusatuksi

• Lisätään yhdessä tekemistä opettajien ja vanhempien kesken

• Ymmärtää, että myös opettajat ovat ihmisiä, eikä kiusaaminen jää välttämättä huomiotta välinpitämättömyyden takia

• Huolehtia kouluissa ja päiväkodeissa riittävistä henkilöstöresursseista, jotta opettajilla ja muilla aikuisilla olisi riittävästi aikaa huomioida kaikki lapset

• Kysytään silloin tällöin erikseen lapsilta ovatko havainneet kiusaamista. 

Jatkokysymys; miten tämä saadaan käytännössä toteutumaan kouluilla?

1. Yhteisöllisyys puuttuu

• Vanhempien saaminen aktiivisemmin mukaan ja osalliseksi koulun toimintaan, sekä ennaltaehkäisevään työhön että ongelmien jälkiselvittelyyn

• Leirikoulu ym. koulun ulkopuolisella toiminnalla vahvistamista ryhmän turvalliseen ja reiluun kulttuuriin. Yön yli retki voi kuitenkin kääntyä vaikutuksiltaan päinvastaiseksi, mikäli luokassa on selkeä kiusaamisasetelma meneillään. Kiusatulle retkelle lähteminen voi olla suorastaan pelottavaa. 

• Vanhempainyhdistysten toiminnalle uusia toimintatapoja koulun tukemana rakentamaan turvaverkkoa alueelle

• Vanhempien whatsapp-rinki jossa tulee tutuksi kun kysellään läksyistä ja missä lapset ovat jolloin on helpompi ottaa esiin vaikeampiakin asioita.

Jatkokysymys: Miten tämä käytännössä aloitetaan ja keiden kaikkien toimesta?

1. Lisääntyvä pahoinvointi heikentää erilaisuuden sietokykyä

• Yhteisöllisyyden ja yhteistyön lisääminen

• Varhain ja rohkeammin puututaan jos vain jotain huolta, sillä usein väkivaltaisista lapsista on ollut koko heidän lapsuuden epämääräistä huolta mutta kukaan ei ole puuttunut.

Jatkokysymys: Miten tämä toteutetaan kaupungin organisaatiossa?

1. Inkluusio & niukat resurssit ovat johtaneet siihen, että erityislapset on siirretty normaaliluokkiin, mutta erityisen tuen tarve on unohdettu

• Erityisen tuen resurssien lisääminen

• Pitäisikö erityisluokat palauttaa, jolloin tukea tarvitsevat saavat enemmän fokusta?

• Koulujen osaamispääoman kasvattaminen tuomalla kouluihin uutta osaamista (mm. Sosiaali- ja perhetyö)

Jatkokysymys: Miten tämä käytännössä kannattaa toteuttaa ja miten rahoitetaan?

1. Koulujen johtamistavat ovat erilaisia  

• Ei palkita siitä, että ei ole ongelmia,  vaan siitä, että niihin tartutaan.

Jatkokysymys: Miten saadaan kaikkiin kouluihin toimivat tavat?

1. Kouluissa kiusattuja ei oteta tosissaan

• Ei palkita siitä, että ei ole ongelmia, vaan siitä, että niihin tartutaan.

• Ei vähätellä tai kyseenlaisteta uhria.

Jatkokysymys: Mitä tulee tehdä että uhrit kokevat että heidät otetaan tosissaan, ja miten tällainen toimintatapa taataan joka vaiheessa?

1. Somekiusaamiseen on vaikea puuttua

Jatkokysymys: Miten ennaltaehkäistään someväkivaltaa, miten estetään sen leviäminen sekä saadaan kiinni väkivaltavideot ja miten muutetaan väkivaltaa ihannoivaa kulttuuria?

1. Huoltajalle ei kuulu koulussa tapahtunut väkivalta, koulu piilottelee sitä

Jatkokysymys: Miten saadaan kaikkiin kouluihin toimintatavat, joissa vanhemmat mukana eikä ongelmia piilotella?

1. Lapset ja aikuiset eivät määrittele kiusaamista samalla tavalla

• Kiusaamisen määritelmän olisi hyvä näkyä vaikka koulujen ilmoitustaululla, wilmassa ym. 

1. Tärkeää erottaa kiusaaminen, johon koulu voi puuttua ja sellainen, mikä vaatii lastensuojelun toimenpiteitä

Jatkokysymys: Miten erotetaan kiusaaminen, johon voidaan puuttua koulun toimin, kiusaamiesta joka vaatii lastensuojelun toimenpiteitä? Miten lastensuojelu saadaan ajoissa mukaan?

1. Kiusattu jää kiinni uhrin rooliin tai siirtyy trauma vanhemman koulukiusaamisesta

• Jotta kiusattu ei jää uhrin rooliin, annetaan apua (koulujen pelisäännöissä tuki, resursointi riittävä?)

• Keskustellaan uhrin kanssa ”oletko seiviytyjä vai uhri?”

Jatkokysymys: Miten tämä toteutetaan ja kenen toimesta?

1. Opettajat pelkäävät seurauksia jos menevät väliin ja puuttuvat kiusaamiseen/ kouluväkivaltaan

• Selkeät ohjeet opettajille, mihin pitää puuttua ja miten voi puuttua

• Koulutetaan koulujen henkilökuntaa väkivaltatilanteiden kohtaamiseen ja annetaan opettajille välineitä näiden tilanteiden käsittelyyn.

Jatkokysymys: Miten saadaan toteutettua koulutus? 

1. Uhrin näkökulma unohtuu helposti 

• Päivitetään Vantaan koulujen toimintatavat sellaiseksi, että uhrin näkökulma huomioidaan niin että uhrille tulee tunne huomioimisesta.

• Anonyyymi palautekanava koulukiusaamistapausten käsittelystä suoraan johdolle. Palautteen perusteella kehitystä edelleen.

1. Uhri vaihtaa koulua, ei kiusaaja

Jatkokysymys: Miten prosessi saataisiin napakasti ja järkevästi toteutettua esimerkiksi oppilaaksiottoalueiden sisällä? Millaisella prosessilla tämä pitäisi tehdä? 

1. Mitä tehdä väkivaltarakenteelle

• Keskustellaan väkivallantekijän kanssa kumpi parempi: pelkovalta vai kelpovalta?

• Väkivallan tekijän tulee vaihtaa koulua, ei uhrin. Muuten väkivallantekijän tekemän valtarakenne hakee vain uusia uhreja. Valtarakenne on hajoitettava. 

*********

Lämmin kiitos äärimmäisen hienosta tilaisuudesta Satu Haapakankaalle, Sami Rousulle, Katri Kalskeelle, Arto Mieskolaiselle, Petra Miessmerille ja muille jotka tekivät tilaisuudesta ainutlaatuisen ratkaisukeskeisen. 

Linkkejä:

- Mitä kuuluu pojat? Poikien valtasuhteet, väkivalta ja kiusaaminen koululssa -kalvosetti 2018, Satu Haapakangas.

- Youtube-video webinaarista jossa puhyvat Sami Rousu ja satu Haapakangas.

- Ylen uutisista löytyy paljon tietoa mm. koulukorvista yms.

#kouluvakivalta #koulukiusaaminen #mielenterveys