Vantaalle ei vielä kelvannut edes ilmainen tutkimus, jossa olisi tarkasteltu oireita. Työsuojelurahasto rahoittaa tutkimusta, jossa korjaamisia ym toimenpiteitä seurataan niin että nähdään millaisia terveysvaikutuksia niillä on. Tarkoitus on etsiä kustannustehokkaimmat tavat terveyshyötyjen saavuttamiseksi ja vähentää hukkainvestointeja vääränlaisiin toimenpiteisiin. Tämä on oleellista VAntaalle, sillä suurin osa korjauksista epäonnistuu. Sisäilma-asioiden neuvottelukunta käsittelee myös sisäilmaongemien hoidon proposessiaprosessia.

Tutkimushankkeet

Tutkimushankkeissa haetaan teknistä osaamista, mutta itse sisäilman aiheuttaman terveyshaitan vähentäminen on pienemmällä huomiolla. Ainakin nämä hankkeet olisi hyvä saada mukaan: 

a) Satakuntahankkeen jatko (tiedollinen hyöty ja yliopiston tuki ilman isompia kustannuksia)
b) Olavi Holmijoen terveystaloudellinen tutkimus jonka rahoittajana työsuojelurahasto (tämä on just mitä Vantaa tarvitsee, tarjottiin ensialkuun jopa ilmaiseksi. Tarkoitus on tutkia millaisilla toimilla sisäilman aiheuttama terveyshaitta kustannustehokkaasti)?

Mittarointi

Onnistumisen mittarointi on aina haastavaa. Viranhaltijoiden esitykset ovat seuraavat.

Mittari 1: sisäilmaoireiden määrä vähenee (mittaamista kehitetään)
-> Tässä tärkeää on että on verrattavissa pohjatilanteeseen eli oirekyselyn tulokseen. Huomioitava kyssäreiden laadinnassa. Koska oppilaiden ja opettajien tulokset olivat samanlaiset, riittää että kysytään kevyesti opettajilta.

Mittari 2: Korjatuista tiloista ei tule sisäilmakorjausten jälkeen uusia ilmoituksia sisäilmaongelmista.
-> Tässä haasteena on se, että
a) vanhemmat eivät tiedä mitä ovat sisäilmaoireet ja
b) ne jotka tietävät eivät viitsi oireilmoitusta tehdä, tai tiedä miten sen tehdään.
c) Jos oireita dissataan ja tarjotaan siedätystä tai muuta epätieteellistä humpuukia (tällaista palautetta, olen saanut) sana kiertää eikä kukaan kerro enää oireistaan.
Esim. Tuusulassa on selkeä oireilmoituslomake netissä jossa pidetään oirepäiväkirjaa, ja oireet tulisi kertoa vanhemmilla niin netissä kuin
Wilmaviestissä. tärkeää on myös viestiä sisäilmaepäilystä, sillä silloin ihmiset havahtuvat edes pohtimaan liittyykö esim. jatkuvat poskaritulehdukset tai päänsärky rakennukseen.

Tilakeskuksen kannustepalkkio ei mittaa oleellista

Tilakeskuksen kannustepalkkioiksi esitetään olosuhdeseurantaa 15 kiinteistössä niin että niässä toimitaan esimerkillisesti. Mielestäni ei riitä näpertely 15 kohteen kanssa, vaikka seurantalaitteet olisivat hienoja. Olisikohan oleellisempaa mitata korjausten onnistumista esim oireiden vähentymisenä? Sisäilmakorjausten epäonnistuminen oli iso ongelma joka havaittiin koulujen ja päiväkotien sisäilmaoirekyselyssä, jossa siis tarkasteltiin myös rakenteet, korjauset jne tekninen tieto.

Toinen oleellinen asia on se, että iso osa rakennuksista aiheuttaa terveyshaittaa. Muita haasteita ovat mm. ilmanvaihdon riittämättömyys suhteessa oppilasmäärään jne.

Väistötilojen käyttö puuttuu

Miten prosessiin saataisiin budjettilausumassakin näkyvä väistötilojen huutava puute näkyviin? Kunnolla korjaaminen edellyttää yleensä väistötilojen hankintaa. Ja tätä prosessia, jossa korjaamista tarkasteltaisiin niin että se onnistuu, ei varsianisesti ole kuvattu, mutta nykymetodit ovat epäonnistuneet (tiivistykset, osittaiset
peruskorjaukset, päällemaalaaminen jne). Yksi jännä piirre on myös se että kuntotutkimuksissa löytyneitä vuotavia putkia ym ei korjata vuosikausiin. (Nehän on vain konsulttien suosituksia, sanoi eräs akj). Väistötoloja ei myöskään hankita hevin lasten terveyden suojelemiseksi.

Itse prossessiin on paljonkin sanottavaa. Mm.
- Jos tosiaan sisäilmaterkkari vielä tarjoaa siedätystä eikä ota oireita tosissaan, niin moniko sitten edes hakee siltä apua tai vaatii puhtaaseen tilaan?
- Puhdasilmapaviljonkiin tulisi helpommin päästä esimerkiksi toipumaan pahasta altistuksesta. Pääsykriteerinä lääkärin lausunto, ei viranhaltijoiden keksimä kriteeristö. Puhdasilmatilasta on ottanut kaksikin viranhaltijaa yhteyttä, ja ovat huolissaan että sinne "ei haluta" lapsia.

Puhdasilmapaviljongin haasteita

Puhdasilmapaviljongin suunittelussa ja kalustamisessa ei ole huomioitu sairastuneiden lasten vanhempien toiveita tai edes altistuneiden opettajien tarpeita. Materiaaleista ja kalusteita tulee päästöjä. Onko nyt varma, että vaikkapa muovit, kalustelevyt ja liimat eivät käryä niin että altistuneet saavat oireita? Esimerkiksi Nurmijärvellä vastaava suuniteltiin yhdessä vanhempien kanssa, ja tilaa tuuletettiin pitkään ennen kuin oppilaat otettiin sisälle.

Joka tapauksessa sisäänpääsykriteereitä tulisi helpottaa, ja tarjota lapsille tila jossa koulunkäynti onnistuu ilman vakavaa terveyshaittaa. Sen lisäksi paviljonkiin voitaisiin ottaa Nurmijärven tapaan myös ulkokuntalaisia. Sisäilma-asioiden neuvottelukunta kokoontuu vasta huhtikuussa tarkastelemaan sisäänpääsykriteereitä, ja toteutukseen emme ole saaneet vaikuttaa.

Seuraava kokous (aiheena prosessi ja tutkimukset sekä mittarointi) on 4.3. Esityslistat ja päytäkirjat eivät ole Vantaan kaupungin sivuilla, vaikka ovat kuntalain tarkoittaman julkisuuden alaisia. 

* * *

Avainsanat: 

sisäilma, puhdasilmapaviljonki, oirekysely, satakuntahanke