Sisäilma syrjäyttää. Ympäristöministeriön arvion mukaan Suomessa altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille 600 000-800 000 henkilöä. Osa altistuu niin pitkään ja pahasti että saa oireita jo pienimmistäkin sisäilman epäpuhtauksista. Puhkeaa sisäilman aiheuttamia sairauksia.

Julkisessa omistuksessa on erityisen paljon sisäilmaongelmaisia rakennuksia. Huollossa säästetään, ilmastoinnista pihistellään ja peruskorjaukset jäivät lamassa tekemättä. Ja rakentamisen laatu on huono.

Tämän vuoksi meillä on lapsia, jotka saavat rajut oireet koulussa. Heille ei ole tarjolla opetusta, koulukavereita tai jatko-opintopaikkaa. Suomessa, jossa peruskoulu on 100-vuotias, ei kaikki sitä voi käydä. Tarvitaan selkeä velvollisuus järjestää opetus riittävän puhtaissa tiloissa ja ensihätään vähintään kotiopetusta 20 tuntia viikossa.

Tämän vuoksi meillä on opettajia, kätilöitä, palomiehiä ja poliiseja, joiden terveys ei kestä. He jäävät työelämän ulkopuolelle. Ei ole tilaa, missä he voisivat olla. Sosiaaliturvaa ei ole. Eikä sisäilmasta sairastuneille sopivia asuntoja.

Se, että ilmastoinnissa ja korjauksissa pihistellään, syrjäyttää ihmisiä työelämästä. Se on kallista. Säästöt ilmastoinnissa tuhoavat ihmisten terveyden lisäksi kiinteistöomaisuutta. 

Kunnollista kuntoutusta ja hoitoa ei ole. Suomeen tulee perustaa sisäilmaan erikoistunut poliklinikkaa, jossa sisäilmaan erikoistunutta tutkimusta ja hoitoa voidaan saada. Lääkärien koulutukseen on saatava mukaan sisäilma-sairaudet. Nyt näitä ei juuri käsitellä.

Ns. Sainion työryhmän metodit eli psyykkaaminen ja siedättäminen eivät ole toimineet kun asiaa on tutkittu. Ei asbestillekaan voinut siedättyä. Sen sijaan 30 vuoden tutkimussa on selke näyttö siitä, että sisäilman aiheuttamat oireet katoavat vaihtamalla sisäilmaongemaisesta tilasta pois, tai korjaamalla se kunnolla.

Korjausrakentamisessa käytetään yhä vääriä meneltelmiä. Majvik-2 suosituksessa 40 tutkijaa olivat yksimielisiä siitä että tiivistykset, kapseloinnit ja koteloinnit eivät toimi. Tiivistyskorjauksista on tehty kaksikin suomalaistutkimuksta, ja joiden mukaan onnistumisprosentti ei ole kymmentä. Tiivistyskrojaus ei myöskään ole monivuotinen ratkaisu.

Sisäilmatutkimuksten tulee olla avoimia ja julksia. Lain mukaan ne ovat, mutta käytännössä ja työnantajat kunnat pimittävät näitä.

Näytteenotto on usein puutteellista ja pahimmillaan tutkimusmenetelmät vääriä eivätkä viranomaisohjeiden mukaisia. Pelkillä teknisillä mittauksilla ei voida taata rakennuksen terveellisyyttä, vaan osana tutkimuksia tarvitaan oirekysely.

Oirekysely myös korvaamaton varmistus rakennusten korjausten onnistumiselle. Koko Suomen kaikkien koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja terveyasemien sekä oppilaitosten oirekysely ei maksaisi paljoa. Kattavan oirekyselyn perusteella tekniset tutkimukset, korjaukset ja uudet investoinnit voitaisiin kohdentaa oikein.

Kun tutkimusten perusteella löydetään kosteusvaurioita tai muita sisäilman haittoja, korjaussuosituksia ei aina noudateta. Esimerkiksi vantaalainen apulaiskaupunginjotaja totesi valtuuston kokouksessa kuntotutkimusten korjaussuositusten olevan vain konsulttien suosituksia. Ne jätetään toteuttamatta. Ja kohta tehdään uusi tutkimus.

Näin vaikkapa Variston koulun katto vuoti yli 5 vuotta.

Rakennusfirmojen tulee kantaa vastuu, samoin rakennuttajan. Kunnat aivan liian usein tuuppaavat verorahoista maksettavaksi selkeät rakennusvirheet, kuten Kartanonkosken koulun märän betonin. Korjausten saaminen kestää aivan liian piktään: esimerkiksi Kartanonksken koulussa korjattiin märkä betonilattia reilu 10 vuoden kuluttua sen valmistumisesta. Verorahoin. Ja 10 vuosikurssia lapsia ehti altistua betonin ja muovimaton liiman aiheuttamille yhdisteille.

Tarvitaan

• Oirekysely kaikkiin Suomen kouluihin, oppilaitoksiin, päiväkotehin ja sairaaloihin ja terveydenalan laitoksiin.
• Korjaukset jotka toteutetaan niin että kaikki kostuneet rakenteet ja kosteuden lähteet poistetaan. Oirekysleyn perusteella tehtävät korjaukset maksavat itsensä 1-3 vuodessa takaisin vähentyneinä terveyskuluina. Erittäin kannattava investointi.
• Investointiohjelma, jolla korvataan huonokuntoisimmat rakennukset. Tämä vaatii valtion tukea.
• Kattava sosiaaliturva myös sisäilmasta sairastuneille.
• Asiantuntevaa hoitamista sisäilmaklinikalla sekä käypä-hoito suosituksen päivittäminen tutkimusten mukaiseksi. 
• Terveysriski lainsäädännössä sellaiseksi, että riskiä minimoidaan kuten vaikkapa ympäristömyrkyissä. Esimerkiski sairastuneisuuden lisääntyminen on jo merkki riskistä.
• Tutkimusrahaa mm. tutkimusmenetelmien kehittämiseen, jotta sisäilmaongelmat huomattaisiin jo ennen kuin ihmiset ovat sairastuneet. Kyse on siis säästöjen etsimisestä.
• Taattava opetus kaikille, myös sisäilmasta sairastuneille.
• Selkeä rakentajan ja rakennuttajan vastuu.
• Selkeä kiinteistön omistajan ja työnantajan vastuu.
• Erityispuhtaita asuntoja sisäilmasta sairastuneille.
• Rakentamiseen materiaaleja jotka eivät sisällä solumyrkkyjä. Sillä homeenestoaineilla kylläestetyissä materiaaleissa viihtyvät vain tertiäärivaiheen kosteusvauriomikrobit, jotka itsekin tuottavat solumyrkkyjä.
• Kuivaa ja huolellista rakentamista. Kuivaketju 10-malli pakolliseksi. Rakennusvalvontaan satsattava.
• Puu- ja hirsirakentamisen osuuden kasvattamista. Esimerkiksi Ruotsissa kaavoissa on prosenttitavoitteet puurakentamiselle. Muoviton rakenne sietää rakennusvirheitä hieman paremmin. Tämä on myös vakava ilmastoteko.

* * *

Linkkejä: 

- Ylläpidän omalla kustannuksella Vantaan kaupungin kuntotietoja, joita Vantaa ei julkaise. Pääset näkemään ne tästä.

- Kirjoittaman koulukapinan ABC-opas  sisäilmaongelmien kanssa taisteleville vanhemmille  

- Kokosin sisäilmasta kiinnostuneet valtuutetut eri puolueista viime vaalien jälkeen yhteen, ja kirjoitimme yhdessä Sisäilma-strategian eli ehdotuksen sisäilma-asioiden hoitamisesta kaupungissa. Valitettavasti työ on hidasta koska kaikki eivät käytännössä tue työtä sisäilmaongelmien selvittämiseksi.