Kaava tuhoaa arvokkaita luontoalueita ja ekologisia käytäviä. Ely ei tue sitä, eikä se ole Vantaan edun mukainen. Mutta Vantaa on rähmällään Helsingin edessä.

Östersundomin osayleiskaava

Suomen luonnonsuojeluliitto on koostanut hyvän perustelut Östersundomin hakkeesta. Suuret rakentamissuunnitelmat uhkaavat vantaalaisille tärkeistä ulkoilu-, marjastus- ja sienestysmetsiä. Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen ja Uudenmaan piirin mielestä maakuntakaavan ja lakien vastaiset osat tulee korjata ennen lopullisia päätöksiä. Koko kaava uhkaa yhteensä 1300 hehtaarin metsäluonto- ja virkistysarvoja. 

Videolla asia tiivistetään hyvin: https://youtu.be/kQN2J8l5FG0

Kaavaehdotus on ristiriidassa voimassa olevien maakuntakaavojen ja tuomioistuimessa vielä olevan Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan Östersundomin osan kanssa. Yleiskaavaehdotuksessa ei ole osoitettu Mustavuori-Kasabergetin ja Sipoonkorven välistä metsäekologista yhteyttä (Länsisalmen metsäselänne) maakuntakaavan tapaan säilyvänä viheralueena.

Kaavassa on ehdotuksia, jotka ovat maankäyttö- ja rakennuslain, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja luonnonsuojelulain (Natura 2000 ja erityisesti suojeltavien lajien suojeluvelvoitteet) vastaisia.

Kaavan pääongelmat kannattaa korjata ennen lopullista päätöksentekoa. Muuten kaavan mahdollinen kaatuminen oikeudessa pitkittäisi alueen suunnittelua entisestään.

Keskeiset muutostarpeet

1. Selvitysalueeksi jätetty kaavan kannalta keskeinen Salmenkallio-Talosaaren alue, tulee kaavoittaa asianmukaisesti eli korvata selvitysalue varsinaisilla kaavamerkinnöillä.

2. Mustavuori-Kasabergetin ja Sipoonkorven välinen Länsisalmen metsäselänne tulee kaavoittaa säilyväksi virkistysalueeksi Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan virkistysaluevarauksen mukaisesti.

3. Kaavaehdotuksessa esitetään rakennettavaksi myös Westerkullan peltoalueen luoteispuolinen Långmossenin metsäinen alue (noin 30 ha). Alue on Vantaan yleiskaavassa virkistysaluetta ja se muodostaa merkittävän osan Länsimäen itäpuolisesta luonto- ja virkistysarvoiltaan tärkeästä laajemmasta metsäalueesta. Alueen rakentamisesta tulee luopua.

4. Sipoonkorpi on vantaalaisille keskeisen tärkeä ulkoilualue. Kansallispuiston eteläpuolelle, metsämantereen eteläosaan esitettyä massiivista metsärakentamista tulee olennaisesti vähentää etenkin Norrbergetin alueelta sekä Landbosta koilliseen esitetyn rakentamisalueen pohjoisosasta.

5. Kaavassa esitettyjen metsäisten viheralueiden ja ekologisten yhteyksien kaavamääräyksiä tulee muuttaa siten, että ei nykyehdotuksen tapaan mahdollisteta alueiden muuttamista urheilukentiksi, viljelypalstoiksi tai rakennetuiksi puistoiksi.

Helsingin ja Vantaan yhteistyö ei voi ola kiinni siitä, että Vantaa puoltaa kaavaa joka on paitsi epäedullinen Vantaalle, erittäin kallis kukkarolle ja tuhoaa korvaamattomia luontoalueita. Sitä ei oikein voi sanoa yhteistyöksi.

Vantaa aikanaan luovutti alueen ilmaiseksi Helsingille ja Helsingin piti luovuttaa vuorostaan Ala-Tikkurila, mutta tämä jälkimmäinen luovutus unohtui. 

Luotoarvojen lisäksi kaava toisi hakkeisiin järjettömän kalliin metron, johon Vantaalla ei ole haluja osallistua. Vantaa keskittää rakentamisen olemassaolevien raiteiden varaan. Metron kustannushyötysuhde on erittäin huono. Mieluummin huomattavasti huokeampi pikaratikka, joka mahdollistaa pienemmän rakennustehokkuuden, on halvempi ja kykenee kiertämään arvokkaat luontoalueet jouhevammin. Pikaratikka on myös yhdistettävissä pääkaupunkiseudun tulevaan ratikkaverkkoon. Pikaratikalla joukkoliikenteen kulkutapaosuus olisi metroa suurempi.

Suuri riski on että hyvin kallista metroa ei rakenneta, vaan Östersundomn rakentuu autoilun varaan. Tällöin ilmastotavoitteita on yhä vaikeampi saavuttaa.