Vyöhykeuudistus on askel oikeaan suuntaan mutta hieman epälooginen ja epätasa-arvoinen. Mutta kun jossain on joskus 2013 päätetty vuosien 2011 ja 2012 selvitysten perusteella, ja kun Vantaan kaupunki ei halua enempää maksaa (eli enempää käyttäjiä), asia sementoitiin ikivanhoihin selvityksiin ja kantoihin.

Ainoa mihin pystyin vaikuttamaan oli ehdotetut hinnat ja kohtuullistamaan niitä. Edes selvityksiä ei ensin haluttu tehdä laajemmasta, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Keravan kokonaan sisältävästä vyöhykkeestä.

Suunta on uudistuksessa oikea koska erilaisten lipputyyppien määrä putoaa hieman yli kahdestasadasta alaspäin. Vyöhykkeitä yksinkertaisempi tasatariffi antaisi kuitenkin merkittävästi selkeämmän käyttöliittymän, mutta olisi vaatinut kunnilta panostusta joukkoliikenteeseen. Joukkoliikenteen käyttö nousisi reippaasti, eikä palvelutaso riittäisi. 

Tilanne on muuttunut paljon vuodesta vuosista 2011 ja 2012. Kehäradan rakentamisen lisäksi kunnat ovat sitoutuneet hiilineutraaloistavoitteisiin, joita ei saavuta jos joukkoliikenteen osuus matkoista ei lisäänny. Uusia tavoitteita ei kuitenkaan huomioida, sillä vyöhykemallia selvitettiin vuosia sitten, ja valmistelu perustuu siihen. Ja tuolloin olleisiin poliittisiin tavoitteisiin. Toivottavasti tähän saadaan muutos tulevaisuudessa. 

Yksi vyöhykemallin herkkä kohta on Itä-Helsingin ja Itä-Vantaan segrekaatiota lisäävä vaikutus. Asuntojen haluttavuus kalliimmalla vyöhykkeellä tulee vaikuttamaan negatiivisesti alueiden kehitykseen. Rajat ovat pitkälti poliittisesti päätetty. Espoo sen sijaan hyötyy suuresti uudistuksesta. Tämä lisää edelleen eroja asuinalueiden haluttavuudessa.

HS artikkeli aiheesta: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005707462.html