2.5.2018

Tekoälyn etiikasta - robotiikan lait haussa

Tekoäly on viime vuosina ottanut askeleita eteenpäin. Eettisen pohjan muodastamiseen siinä on ainakin kaksi mahdollisuutta:  ohjelmoitava kuten asimovin maalailema robotiikan 3 pääsääntöä, ja datasta tai maailmasta havainnoiden oppiva. 

Tekoälytyypit

Tekoälyn toimintatavat ja etiikka juontaa paljon siitä mitä varten tekoäly on tehty. Tutkija, säätietelijä, tiedemiesten leikkikalu eli pelikone, Watson, juristi, kulttuurien tulkki tai sotarobotti. Esimerkiksi sotarobotille tärkeää on sotilaan lojaalius ja erilainen ohjaava normisto kuin vaikkapa rauhanrakentajalla.

Tekoäly voi olla näkymättömässä infrassa, pilvi nanorobotteja tai talo joka mukautuu tarpeisiisi. Se voi olla skannattu ja toisinnettu ihmisaivo - sukkulamadon hermosto on jo toisinnettu legorobotille. Se voi olla tietoisuuteen heräävä riittävän monimutkainen tietoverkko. Visioiden ja tutkimusten suuntia on monia. 

Tekoälysokeus

Esimerkiksi taloudellisia malleja laskeva ohjelma ei huomioi työttömyyden tai pienituloisten tulojen kutistumisen talouskasvua laskevaa vaikutusta. Tämä aiheuttaa politiikkaa jossa sitä ei huomioida, kuten tässä on nähty. 

Taustalla olevat arvovalinnat pitäisi olla nykyistä avoimemmin esillä. Arvovapaata dataa ei ole. Arvovapaata ohjelmaa ei ole.

Ennakkoluulot opitaan

Oppivassa on ongelmana muun muassa ennakkoluulojen siirtyminen: työpaikkoja täyttävästä tekoälystä tuli seksisti, eli suosi rankasti miehiä. Koska data, miten paikkoja oltiin täytetty, oli sellainen.

Ja oikeudenkäynneissä tärkeimmäksi kriteeriksi tuli yllättäen ihon väri. Koska datan mukaan tummaihoiset olivat eniten syyllisiksi tuomittuja.

Nämä ennakkoluulot - rasismin ja sovinismin - me tunnistamme helposti, mutta kuinka paljon jää ennakkoluuloja tunnistamatta?

Kuka on vastuussa

Kuka vastaa robotin tekemistä sotarikoksista? Ohjelmoija, datan syöttäjä, omistaja, päätöksentekijä, yritys vai autonomisesti päätöksiä tekevä sotarobotti? Näiden vastuiden tulisi olla selkeitä, eikä epäselvyyden taa saa mennä. 

Dystopia sotarobottien kanssa

80% ihmisistä kieltäisi sotarobotit. Kuitenkin 80% ihmisistä lähettää sotaan mieluummin robotin kuin lapsensa. Inhimillistä. 

Maailmassa on aina riittävästi narsistisia hallitsijoita jotka käyvät kilpavarustelua vaarantaen ihmiskunnan tulevaisuuden. Kilpavarustelua, joka nielee varoja tärkeämmältä, ja kilpavarustelua joka voi karata käsistä. 

Tarvitaan kansainvälinen sopimus, joka kieltää kehityksen. Ja sitä tulee seurata. Tarvitaan paikallista lainsäädäntöä ja kansainvälistä valvontaa, sillä tekoälyä voi kehitellä missä tahansa päin maailmaa, ja moni yksityinenkin turvayritys on kiinnostunut lojaaleista sotilaista, tehokkaista tappajaroboteista.

Robotti läheisenä

Robotit tehdään usein inhimillisen näköiseksi, jotta niistä pidettäisiin. Erilaiset elektroniset lelut ja seuralaisrobotit voivatkin olla merkityksellisempiä ihmiselle kuin romanikerjäläiset. Tulevaisuuden lastenhoidon apulaisiin kiinnytään.

Yksinäisyys on suuri ongelma jota lievittämään kehitetään apuja kuten hoivakodeissa oleva Paro, ja lelujakin tarvitaan, ainakin mitä lapsilta kysytään. Kun näistä tulee merkityksellisiä, näistä huolehditaan janäihin panostetaan resursseja ja aikaa. Ovatko näiden tarpeet resursseiltaan niukkenevassa maailmassa tärkeämpiä kuin elävien ihmisten?

Robotin oikeudet

Kun robotti tai tekoäly oppii mielihyvällä ja pahalla, ja jos siitä kehittyy tunteva tai ylipäätään itsensä tunistava persoona, onko sillä mitään oikeuksia? Saako kuka tahansa sadisti rääkätä tuntevaa artefaktia mielin määrin seksiorjanaan? 

Onko ylikansoitettuun maailmaan oikein luoda uusi laji, joka tarvitsee edelleen tilaa ja resursseja? 

Teknologisen evoluution räjähdys

Kun tekoäly saavuttaa pisteen jossa se kehittää ja luo tekoälyä, edes robotiikan pääsäännöt eivät säily. Teknologien kehitys nopeutuu, ja tekoälyn älykkyys (mitä se sitten onkaan) on kehittynyt niin huimasti, että tekoälylle ihmiset edustavat sitä mitä muurahaiset ihmisille. 

Tekoäly voi kehittää omana kielensä, huumorinsa, taiteensa, merkityksensä ja päämääränsä. Oman tapansa toimia, oman etiikkansa.

Eriarvoistava tekoäly

Tekoäly voi lisätä monella tapaa eriarvoisuutta: 

A) Diginatiivit, joilla pelit, vehkeet ja koulutus, saavat aivan erilaiset lähtökohdat kuin he, joilla ei ole osaamista ja kykyä tai varaa tähän maailmaan. Ne vanhemmat jotka opettavat potalla olevalle lapselle ohjelmointipelejä, antavat eri lähtökohdat lapsilleen kuin ne joilla ei ole aikaa lapsilleen. Kaikille suodun varhaiskasvatuksen ja peruskoulun rooli sosioekonomisten erojen tasoittajana on äärimmäisen tärkeä. Perusopetuksessa tulee varmistaa että kaikki pärjäävät hyvin tietotekniikan kanssa.

B) Pääoman keskittyminen, yhä harvemmalle riittää töitä tehokkuuden kasvavassa, ja pääoma joka tekoälyä kehittää, kerää varat. Ja mitä jää ihmisille, jotka eivät pärjää tulevaisuuden ammateissa? Tarvitaan varainsiirtoja, jotka ottavat tekoälyn kehittävältä pääomalta ja jakavat sen niin tasaisesti,että ei synny eriarvoistunutta dystopiaa. Koko verotusjärjestelmä kannattaa uudistaa jo ympäristösyistä niin että siirrytään työn verottamisesta saastuttamisen ja kuluttamisen verottamiseen.

C) Ihmisen parantelu eli Cyborteknologia voi parantaa esimerkiksi aisteja - mutta vain niillä joilla on varaa. Jo nyt rikkailla on varaa hoitaa itseään, ja hankkia teknologiaa mitä köyhillä ei ole. Ja tässä on myös huomioitava vaikkapa kamerasilmässä tai datalaseissa se, mitä se jättää näyttämättä. Tässä on myös riskinsä maailman ja maailmankuvan kaventumisesta. 

D) Kuplautuminen. Ihmiset haluavat ainakin somessa nähdä vain sen minkä haluavat nähdä. Tämä ei ole kamalan kaukana, sillä nytkään en ”pärjäisi” ilman lisämuistia jota sanotaan puhelimeksi tai tabletiksi, ja sitä, millaiselta maailma näyttää minulle, ohjaa aina jonkin luokan ohjelmat tai tekoäly. Minun sosiaalisessa kuplassani ei näy afrikan köyhien ongelmia, mutta kyllä kaikenlaisia ituhippejä viilaamassa sähköpyöriään ja pohtimassa lasten synttärikakkuja. Mutta niin me olemme onnellisia, vähän niin kuin Matriksissa.

Arvot ja yhteiskunnan muutos

Yhteiskunnan murros vaatii uutta ajattelua työn merkityksestä. Kokonaisia perinteisiä aloja katoaa, ja uusia syntyy. Uutta työtä ennustetaan syntyvän vähemmän kuin vanhaa katoavan. Digitalisaatio on jo luonut bloggareita ja joukkoistajia. Kaikki ammatit eivät ehkä muutu: Joku saattaa olla myös niin friikki että haluaa rakastella oikean ihmisen kanssa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Sadassa vuodessa työn tehokkuus on kasvanut 14 %, mutta työttömyys ei ole kasvanut samassa suhteessa. Aina keksitään uusia tarpeita.

Vaikka tietokone on tuottanut jo menestyneitä sävellyksiä ja sanoituksia sekä soittanut paremmin kuin huippupianistit, tekoälyn tekemä taide ei välttämättä ole yhtä arvokasta kuin ihmisen. Taiteessahan hinta määräytyy pitkälti tekijän, ei teoksen taitavuuden mukaan. 

Yhteiskunta saattaa jakaantua kolmeen luokkaan: 1) tekoälyä omistava pääoma, 2) hyvin toimeentulevat digityöntekijät, 3) näiden personal trainerit ja muut paapoojat sekä 4) ”yhteiskunnan” ulkopuolelle pudonneet, jotka varmasti muodostavat oman yhteiskuntansa ja villit markkinansa. Eriarvoinen yhteiskunta voi kuitenkin huonosti. Tulonsiirrot ovat tarpeen.

Roinan ja muoviröhkän määrä saattaa myös moninkertaistua kun tuotanto halpenee. Tätä pallo ei kestä. Tätä voimistaa se että vähäosaiset ostavat paljon pieniä kertakäyttöpakkauksia koska suurempiin eriin ei raha riitä, kuten köyhissä maissa tapahtuu jo nyt.

Kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö välttämättömiä

Muun muuassa EU:ssa ollaan pohtimassa eettisiä normeja. Se, että tekoälyä säätelevä kansainvälinen ja kansallinen lainsäädäntö onnistuu yhtä hyvin kuin vaikkapa kemiallisia aseita rajoittava lainsäädäntö, vaatii vahvan poliittisen tahtotilan. Sen muodostuminen taas edellyttää ihmisten ymmärtävän tekoälyyn liittyvät uhat ja vaativan näiden hillintää. Tämä on mahdollista vaikka vaikeaa. 

Onnistuttiinhan rajoittamaan kemiallisia aseitakin.

* * *

Linkkejä: 

Sukkulamato: http://openworm.org/ ”OpenWorm is an open source project dedicated to creating the first virtual organism in a computer.”

Robohub hahmottelee lakeja roboteille: http://robohub.org/how-do-we-regulate-robo-morality/ ”In April 2016, British Standards Institution (BSI) published the world’s first ethical standard for the design, production, sale, and usage of social robots. “BS 8611: 2016 Robots and robotic devices”

UK hakee AI:n etiikkaa: https://www.theverge.com/2018/4/16/17241996/uk-ai-government-report-lords-ethical-leadership ”A new report from the House of Lords says the UK could help develop international norms for AI”

EU:ssa pohditaan eettisiä normeja: https://ec.europa.eu/research/ege/index.cfm ”The EGE calls for a wide-ranging process of public deliberation and lays out a set of fundamental ethical principles to pave the way. The EGE Statement also forms the cornerstone of the guidelines on AI ethics to be developed in collaboration with the future AI Alliance.”

Björkin musiikkivideo: https://youtu.be/AjI2J2SQ528

* * *

Avainsanat: Robotisaatio, AI, keinoäly, tekoäly, digitalisaatio, sotarobotit

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä vähennän roskapostia.
Tue vaalikampanjaani
-Pekka Haavisto
"Olen tutustunut Siruun mm. Vihreiden elinkeinopoliittisesa työryhmässä. Siru on vihreän talouden asiantuntija, jolla on näkemystä niin pk-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta kuin yhteiskuntamme isoista tulevaisuuden haasteistakin. Hänellä on myös kykyä etsiä toimiva ratkaisuja. Tällaisia päättäjiä Suomi tarvitsee."
-Ville Niinistö
"Tunnen Sirun pitkältä ajalta ja voin suositella häntä lämpimästi mitä vaativimpiin valtiollisiin tehtäviin."
-Heidi Hautala
"Tunnen Sirun hyvin vihreiden puoluehallituksen työstä. Siru olisi erinomainen kansanedustaja, hän toisi eduskuntaan uutta virtaa. Hän on aktiivinen, suorapuheinen ja luova ja hänellä on todella hyvä asiantuntemus ympäristöpolitiikassa."
-Anni Sinnemäki
"Siru on tarmonpesä, jolla on laaja asiantuntemus ja kyky keksiä luovia ratkaisuja."
-Satu Hassi