8.6.2017

Fennovoiman riskit ovat kasvavat

Keskustelu Fennovoimasta on jälleen noussut. En kannata hanketta koska ulko- ja turvallisuusriskit tuovat myös taloudellisia riskejä ja kansainväliset arviot ydinenergan taloudelisesta kannatavuudesta eivät tue hanketta.

Turvallispuuspoliittisista riskeistä ei ole käyty täysin avointa keskustelua. Mös taloudelliset riskit ovat eri kunnissa arvioitu sekaviin oletuksiin pohjautuen: esimerkiksi Pöyryn konsulttiselvitys Turun kaupungille oletti sähkön hintatason nousevan 80 euroon vaikka mikään kansainvälinen tutkimuslaitos ei ole tällaista oleta. Sekavien lähtöarvojen vuoksi vuoksi eri kunnissa on erilaiset tuotto-odotukset samalle sijoitukselle.

Turvallisuuspolitiikka 

Venäjälle energiapolitiikka on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Venäjä käyttää aktiivisesti energiaruuvia ulkopoliittisena painostuskeinona. Suomen ei pidä sulkea silmiään tältä, vaan arvioida myös projektin turvallisuuspoliittiset riskit. Ne vaikuttavat myös talousriskeihin.

Nykyaikainen energia- ja elinkeinopolitiikka 

Muu maailma panostaa uusiutuviin - niissä pyörii globaalit markkinat ja tulevat työpaikat - sekä energian kulutuspiikkien hillintään ja rakentaa energian varastointikapasiteettia.

Nykyaikainen energiapolitiikka ei voi nojaa fossiilisiin eikä ydinvoimaan. Se nojaa sinne missä kysyntä on vahvinta: uusiutuviin, kullutus- ja tuotantopiikkien tasaaamiseen sekä energiatehokkuuden kasvattamiseen.

Tarvitaan negawatteja megawattien sijaan: suurin ja halvin lisäenergia saadaan energiankulutuksen pienentämisestä. Esimerkiksi vanhojen kerrostalojen lämpökäyrien tasaus, vuotavien vesilaitteiden korjaus ja mahdollisesti lämmöntalteenotto poistoilmasta laskevat energiankulutusta noin kolmanneksella. Lämpökäyrien säätö uusissa taloissa voi laskea energiantarvetta jopa neljänneksellä. Aina jokin tila on liian kuuma kun toisaalla palellaan. Myös teollisuuden energiatehokkuuden lisäämispotentiaali on suuri, ja moni prosessi muuttuisikin energiapihimmäksi jos energian hinta hieman nousisi.

Hintaohjaus on tärkein kulutuspiikkien tasauksessa. Energiayhtiöt voivat tasata hintapolitiikalaan energiankulutusta, jotta kalleimmiksi tulevat piikit tasoittuisivat.

Tuotannon ja kulutuksen piikkejä voidaan tasata energian varastoinnilla. Pyhäsalmen kaivoksen pumppuvoimala yksi esimerkki. Kun sähkö on kallista, vettä valutetaan alas, ja kun on ylituotantoa, vesi pumpataan ylös. Toinen suuri energiavarasto liittyy sähköautoihin. Mikäli latausverkkoon liitettyjä autojen akkuja voidaan käyttää tarvittaessa myös energian ottamiseen, ja lataamista säännöstellä energian riittävyyden mukaan, voi tulevaisuudessa huippuenergiantarve pienentyä voimakkaasti. 

Uusiutuvat, kuten esimerkiksi aurinko ja tuuli ovat erittäin vähäpäästöisiä. Jotta lisääminen onnistuu, tulisi esimerkiksi taloyhtiöiden ylijäämäenergian syöttäminen verkkoon olla helppoa ja halpaa. Nyt verkkoyhtiöt voivat vähentää uusiutuvien houkuttelevuutta korkeilla maksuilla ja byrokratialla. Suomi on mm. Ruotsiin verrattuna tuulivoiman kääpiö, vaikka ilmasto-olosuhteet ovat aika samankaltaisia.

Tarvitaan myös siirtokapasiteetin lisäys (=uusi piuha) Suomesta Ruotsiin. Käytetään mieluummin Norjan vesivoimaa kuin Venäjästä riippuvaista ydinvoimaa. Myös eurooppalainen sähkömarkkkinoiden yhdentyminen saattaa vaikuttaa energian hintoihin.

Suomessa kulutuspiikkien energiantarve on ongelma, ei tasaisesti tuotetun perusenergian. Tähän ongelmaan ydinvoima on erittäin huono ratkaisu.

Talous

10 pahinta taludellista riskiä on tässä:

  1. Kansainvälisten sähkömarkkinoiden hintakehitys: Jo hinnan pysyminen nykytasolla tekee hankkeesta kannattamattoman. Mankalaperiaatteen mukaan omistajat ovat sitoutuneet ostamaan osuutensa sähköä todennäköisesti markkinoita korkeampaan omakustannushintaan.

  2. Rakennusaikaisten kustannusten epävarmuus: Olkiluoto 3:n hinta nousi 3,8 miljardista eurosta 8,6 miljardiin jo 2012, eikä loppua näy. 

  3. Hankkeen aikatauluriskit: Olkiluoto 3:n piti valmistua 2009, mutta valmistunee 2018-2020 jos hyvin käy. 10 vuoden viivästyminen ilman sentinkään tuottoa on väkevä kustannus valtavasti pääomaa sitovalle hankkeelle ja sen velalle. 

  4. Ydinjätteen käsittelyn kustannukset. Uusi “onkalo” maksaisi joidenkin arvioiden mukaan noin 3,5 miljardia euroa. Ydinjätteen loppusijoitukselle ei ole kovin kestäviä ratkaisuja vielä kehitetty, ja Suomi onkin edelläkävijä ongelman siirtämisessä tulevaisuuteen ja maaperään. 

  5. Turvallisuusstandardien täyttämiseen liittyvät kysymykset: Länsimaisen Arevan kanssa oli liikaa haasteita laadun ja turvallisuuden täyttämisessä. Stuk on jo huomauttanut lupahakemuksessa olleesta voimalasta, ja sehän osoittautuikin Pietarin voimalan vanhoiksi piirustuksiksi. Pietarin voimala on myöhästynyt pahasti ja romahtanut kahdesti rakennusvaiheessa.

  6. Nykyaikaisten tuotantomuotojen hintakehitys. Esimerkiksi aurinkopaneeleiden tehdashinnat putoavat joka vuosi.

  7. Teknologian nykykehitys: Eri energiamuodot kehittyvät huimaa vauhtia tehokkaammiksi. Hanke vaikeuttaa pysymistä kansainvälisessä teknologisessa kilpailussa mukana. Barack Obama arvioi monien taloustieteilijöiden tapaan: "The nation that leads the world in creating new sources of clean energy will be the nation that leads the 21st century global economy." 

Samaan aikaan sähkönkulutus on laskenut monissa Pohjoismaissa vaikka talous on kasvanut. Suomessa esimerkiksi metsäteollisuuden sähkönkulutus on pudonnut vuoden 2006 28,1 TWh:sta hiukan yli kahteenkymmeneen.

  8. Sopimuskulttuuri: Suuri riski on siinä, että suurimpana osakkaana on laitetoimittaja. Jos vaikkapa rakentamisen kustannukset nousevat, laitetoimittaja-osakkaan ja muiden edut risteävät. Osakkuus on aivan eri asia kuin aiemmat yhteistyökuviot. Venäläinen sopimuskulttuuri eroaa voimakkaasti länsimaisesta. 

  9. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset epävarmuustekijät: Venäjä on perinteisesti käyttänyt energiaruuvia ulkopoliittisena vaikutuskeinona. Monet asiantuntijat pitävät hanketta myös outona muun Euroopan jäädyttäessä Venäjän kanssa suunnitellut ydinvoimahankkeet. 

Joidenkin arvioiden mukaan Rosatomin tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan muun muassa ydinaseita ja tukea venäläistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi Rosatom lähtee rahoittamaan laitosta Suomeen, vaikka sen kannattavuus on ontuva. Venäjä on avoimesti ilmoittanut tavoitteekseen lisätä sekä lähipiirin että länsimaiden energiariippuvuutta Venäjästä. 

  10. Energia-alan työttömyys: Olkiluoto 3 on lähes tulkoon jäädyttänyt energia-alan investoinnit vuosikymmeneksi. Suomalaisia yrityksiä ei projektissa ole juuri työllistetty. 

Esimerkiksi 2006-2010 Olkiluoto 3 söi 85 prosenttia Suomen sähköntuotantokapasiteetin investoinneista, mikä hyydytti investoinnit muihin hankkeisiin. Fennovoiman rakentaminen olisi rankka viesti suomalaisille suunnittelijoille ja laitostoimittajille. Samaan aikaan esimerkiksi Saksa on pelkästään vuoden 2012 aikana lisännyt uusiutuvan sähkön tuotantoa 13 TWh, eli noin Olkiluoto 3:n mahdollisen vuosituotannon verran.

Kirjoita uusi kommentti

CAPTCHA
Tällä kysymyksellä vähennän roskapostia.
Tue vaalikampanjaani
-Pekka Haavisto
"Olen tutustunut Siruun mm. Vihreiden elinkeinopoliittisesa työryhmässä. Siru on vihreän talouden asiantuntija, jolla on näkemystä niin pk-yritysten toimintaedellytysten parantamisesta kuin yhteiskuntamme isoista tulevaisuuden haasteistakin. Hänellä on myös kykyä etsiä toimiva ratkaisuja. Tällaisia päättäjiä Suomi tarvitsee."
-Ville Niinistö
"Tunnen Sirun pitkältä ajalta ja voin suositella häntä lämpimästi mitä vaativimpiin valtiollisiin tehtäviin."
-Heidi Hautala
"Tunnen Sirun hyvin vihreiden puoluehallituksen työstä. Siru olisi erinomainen kansanedustaja, hän toisi eduskuntaan uutta virtaa. Hän on aktiivinen, suorapuheinen ja luova ja hänellä on todella hyvä asiantuntemus ympäristöpolitiikassa."
-Anni Sinnemäki
"Siru on tarmonpesä, jolla on laaja asiantuntemus ja kyky keksiä luovia ratkaisuja."
-Satu Hassi